lauantai 27. heinäkuuta 2013

Syöpäpäiväkirja osa 9 - matka, jota en tilannut

Hei armakset, lepo vaan.  Olen saanut omasta keskussairaalasta erinomaista hoitoa koko ajan, ihana ja lämminhenkinen henkilökunta on hoitanut, antanut tietoa, vastannut kärsivällisesti tyhmiinkin kysymyksiin ja tukenut tarvittaessa.  Nyt kävi niin, ehkä lomat ja tosiasia on myös lääkäripula eli onkologin virka täyttämättä, että en saanut aikaa lääkärille vaikka uuden löydöksen jälkeen tiedontarve oli valtava.  Ei auttanut, kuin varata aika yksityiselle onkologille, koska tuntui todella ahdistavalta odottaa uuden löydöksen kanssa tietoa jatkohoidoista kaksi viikkoa tai ylikin - hoitaja sanoi yrittävänsä saada aikaa lääkärille seuraaviin hoitoihin, mutta hän ei voi luvata, ei liioin soittoaikaa.

Niinpä kävimme Isännyyden kanssa Helsingissä ja nyt oli todella onneksi, sillä muutokset ovat niin pieniä, että lri arveli niiden olleen siellä jo ennenkin, mutta tulleen juuri ja juuri näkyviksi tässä sytohoitojen tauon aikana, kun tehtiin se maksaleikkaus.  Hän antoi oikein positiivisen kuvan jatkosta - että ei tarvitse olla hirveän huolissaan ja uskoi että nämä kyllä hoituvat tässä entisillä hoidoilla.   Tieto oli tällä kertaa helpottava, mutta vaikka olisi ollut päinvastainenkin, olisin halunnut sen mahdollisimman pian, että voin alkaa joko taistelemaan tai sopeutumaan, epävarmuus ja pelko on todella kuluttavaa.

Mutta tällä kertaa siis huonot uutiset olivat hyviä uutisia - tai ainakin ne eivät olleet kovin huonoja uutisia.  Taistelumieliala on taas korkealla, kyllä minä tämän vielä selätän!  Syön terveellisesti, liikun kohtuullisesti ja lepään, kun väsyttää - liikunta varsinkin tuntuu pitävän yllä hyvää mielialaa.

Oikein ihanaa viikonloppua kaikille ja sorry hätäinen postaukseni ahdistuksessani, tämä on niitä somen huonoja puolia.  Ehkä voisi pitää lähipiirissä tällaiset ennen kuin purskauttaa pihalle...





Viime kesän aleliljat antavat parastaan, kesäkukkakylvöksistä siniset neidonkielet kukkivat, ihan lemppareitani ja viherhuoneessa on uusi parvekekalustesetti - olen heikkona tuommoiseen krouviin rautaan ruosteisen lisäksi...

19 kommenttia:

Irmastiina kirjoitti...

Voi miten hienoja uutisia!
Eikä lainkaan paha juttu, että kirjoittelit ahdistuttasi ulos täällä...kaikki selviää...:)
Tsemppiä sinulle♥

Tuula kirjoitti...

Hyvä juttu!

Kävin juuri tuttavani luona, joka aloitti torstaina sytostaattihoidot rintasyöpäleikkauksen jälkeen.

Paljon voimia eteenpäin!

SusuPetal kirjoitti...

Huh, helpotus.

Älä turhaan pyydä anteeksi postauksiasi. Sitä vartenhan blogi (ja ystävät) ovat olemassa, että voi jakaa asioita muiden kanssa.

Voimahali!!!

tia kirjoitti...

Ehkä se onkin hyvä laittaa heti ulos mikä mieltä kaivaa, helpottaa varmaankin. Tämä uutinen on hyvä uutinen.

Villiviini kirjoitti...

Ihan samoin minäkin ajattelen: täällä on hyvä jakaa mieltä painavat asiat. Ajattelin juuri yhtenä päivänä sinua ja mietin kuulumisiasi. Tämä oli hyvä uutinen. Voimia sinulle edelleen!

Anja kirjoitti...

Hyvä, että sait tarkempaa tietoa asiasta ja kyllä ne pienet rippeet nujertuvat pois hoidoilla! Ihanat kukkasetkin ovat hyvillä mielin uutisista näissä kuvissa :) Mukavaa sunnuntaita!

Jael kirjoitti...

Onneksi uutiset olivat hyviä:) Tsemppejä vaan jatkossakin!

anski kirjoitti...

Hyvä kun sait pian lisätietoa ja hyvää sellaista, tsemppiä vaan! Kauniita kukkivia sinulla,rautakalusteet ovat tosi ihania.

Irene kirjoitti...

Hyvä, että lähdit heti likkeelle Helsinkiin. Epätietoisuus syö varmasti ihmistä eniten.
Hienoja uutisia!
Nautitaan kesästä!

pirjo kirjoitti...

Hieno juttu:)

Todella kauniita kuvia postauksessasi!

Piipe Elch kirjoitti...

Jaksamista Sinulle vakavan sairauden kanssa! Enkeleitä tiellesi, muistan rukouksin Sinua, tuntematon ystävä!

Anja kirjoitti...

Jos tämä postaus helpotta ihan vähänkin sinun ahdistustasi, niin silloinhan se osuu naulan kantaan!
Kauniita kuvia tarjot taas! /Anja

arleena kirjoitti...

Epätietoisuudessa on paha olla. Onneksi menit lääkärille, joka oli saatavilla. Tiedonsaanti on tärkeää. Hyvää jatkoa.

Katja Lammi kirjoitti...

Kyllä se vaan pitää purskauttaa ahdistus ulos silloin,kun se tulee;tuntuipa se kuinka turhalta tahansa jälkikäteen ajateltuna .

Oikein positiivisia uutisia :)

maatuska kirjoitti...

Hyvää jatkoa Inki ja taistelumieli päälle!
Kauniita kukkasia kuvissa.

Anonyymi kirjoitti...

Surut, huolet ihan samoin kuin ilot, pitää jakaa!
Lähipiirillä on on riittävästi taakkaa, on hyvä jos voi ja saa jakaa pahan olon muutoinkin.
Lähimmät kokevat ja tuntevat sekä sinun huolesi, että oman huolensa. Siinä on aina vähän kuin puun ja kuoren välissä.
Ei haluaisi aina näyttää huoltaan eikä huolestuttaa.
Täältä kauempaa voimme lähettää voimia.

Aurinkoista mieltä. Selviytymisvoimia!

R&T

Inkivääri kirjoitti...

Kiitos taas kaikille voimasanoistanne, kyllä tästä vielä selvitään!

sylvi kirjoitti...

Jaettu suru puolittuu
ja jaettu ilo tuplaantuu.
Voimia sinulle.
Taivaan isän käsissä olet,hän näkee sairautesi ja parnataa sinut.♥

Black Rose kirjoitti...

Älä missään nimessä pyytele anteeksi postausta!
Tsemppiä sinulle kovasti!!!

Amazing Counters