tiistai 26. tammikuuta 2016

Syöpäpäiväkirja, osa 12 - matka, jota en tilannut

Uusi vuosi, uusi alku!  Toinenkin keuhko on nyt leikattu ja olen hyvää vauhtia toipumassa.  Aika näyttää kuinka innokas sitkeä tauti on, mutta tällä hetkellä ei ainakaan ole mitään näkyvää missään.  Olen iloinen ja toiveikas, jospa tämä nyt olisi tässä. Se pikkupeikko takaraivossa toki vielä muistuttelee, että kaikki eivät selviä, mutta ajattelen kuitenkin, että jos joku selviää voin myös minä selvitä.  Viiden vuoden eloonjäämisennusteeni oli ennen leikkauksia käytännössä nolla, nyt se pompsahti 70%:iin.  Tiedossa on kuitenkin edelleen kuvauksia ja tutkimuksia ja seurantaa ja niihin liittyvää pelkoa ja jännitystä - jos kaikki näyttää hyvältä täysi luottamus paranemiseen palannee pikkuhiljaa.

Onhan minulla viime vuonna tapahtunut sekin ihana asia, että minusta tuli mummu, Esikoinen sai tyttären, maailman kauneimman vauvan toukokuussa.  Ja juuri Esikoinen asuu tuolla Lontoossa, joten minullahan olikin siellä mitä parhain parantava ilmapiiri leikkausten jälkeen, oli niin ihanaa nauttia lapsenlapsen seurasta, ammanakin olin useampaan otteeseen.

Nuoret asuvat lähellä Greenwichiä, joten Greenwichin puistossa kävelin paljon kuntoutuakseni leikkauksista.  Joulukuu ja tammikuun alku olivat sielläkin tavallista lämpöisempiä, joten kevätkukat jo kukkivat ja puiston vanhat puunkäkkyrät ovat kauniita...




26 kommenttia:

Minna kirjoitti...

Rankka vaihe sinulla elämässäsi menossa, voimia ja uskoa tulevaan<3 Eksyin tänne blogiisi Ruusunmekon opastamana!

Outi Krimou/Outi's life kirjoitti...

Mahtavalta kuulostaa ♡
Ihanaa, että sait samalla nauttia myös lapsenlapsestasi.
Mukavaa viikkoa ja paljon virtuaalista voimaa sinulle lähetän!

ritva kirjoitti...

Voimia sinulle toipumiseen. ♥

Inkivääri kirjoitti...

Minna, tervetuloa toistekin, minä olenkin sinun blogisi seuraaja - kuulutaan molemmat naamassa Täysin pihalla - ryhmään☺ Toivotaan, että nyt alkaa helpottaa...

Outi ja Ritva, kiitos, kyllä niitä tässä vielä tarvitaan - intoa tuntuu olevan enemmän kuin vielä voimia, mutta kyllä lähestyvä kevät ja kesä virkistävät.

Kukkaiselämää kirjoitti...

Voimia ja tsemppiä toipumiseen! Lontoo ja lapsenlapsi ovat varmasti parasta lääkettä!

Inkivääri kirjoitti...

Satu, näin on☺

Hannele Ruusukummusta kirjoitti...

Onnea mummulle♥
Meillä mies sai viimeviikolla "puhtaat paperit". Aivan mahtava tunne!

mummeli kirjoitti...

Toivottavasti jatko menee hyvin ja saat nauttia pienestä prinsessasta pitkään. Kaikkea hyvää sinulle!

SusuPetal kirjoitti...

Kiva kuulla kuulumisia näin blogin välityksellä. Itselläni on menossa face-paasto nimittäin.

Ihanaa, että olet saanut mummoilla samaan aikaan kuin olet ollut Lontossaa, mahtavaa!

Voimahali!

Emilie kirjoitti...

Paljon voimia ja toivoa parantumiseen!

Leena Lumi kirjoitti...

Oi, annat nyt toivoa monille! Kiva, että saat olla likempänä kevättä kuin mitä me olemme täällä. Ystäväni molemmat tyttäret asuvat likellä Lontoota ja hän on nyt lähdössä sinne muutamaksi viikoksi. Ensimmäistä kertaa yksin eli kohta tulee vuosi hänen miehensä yllättävästä kuolemasta keuhkosyöpään. Yskää hoidettiin ilman mitään tutkimksia ensin vain flunssana, sitten keuhkoputkentulehduksena ja vasta keuhkokuume vei sairaalaan, jossa tehtiin järkytttävä löydös.

Kiitos sinulle tästä ja mieti: 70 prosenttia! Täältä tullaan elämä!♥

Saila kirjoitti...

Ihanaa, että pääsit leikkaukseen ja että sinut voitiin näin nopsaan leikata toistamiseen! Nyt kaikkilla peukut pystyssä, nostan myös kissapoikien peukut, että tauti on selätetty.
Greenwichin maisemat on niin tuttuja, opiskelin siellä aikoinaan. Olisipa meilläkin tuo aikainen kevät.

Unelma kirjoitti...

Voimia toipumiseesi. Onnea myös lapsenlapsen syntymän johdosta.

Jael kirjoitti...

Ihanaa kuulla että toipuminen edistyy:) Ja paljon onnea lapsenlapsen johdosta:) 70% on hyvä luku:)

Aurinkokujalla kirjoitti...

Onnea pikkusen johdosta ja voimia toipumiseen. Olen eka kertaa sun blogissa ja liityin lukijaksi. Tuuhan käymään kylässä Aurinkokujallakin.

Kruunuvuokko kirjoitti...

Hienoa kuulla, että leikkaukset ovat nyt onnellisesti ohi ja olet saanut hyvän paranemisennusteen. Onnittelut mummiksi tulon johdosta. Lapsenlapsen syntymä tuo varmasti voimia päiviisi ja auttaa toipumisessa.
Aurinkoa päiviisi.

Piparminttu kirjoitti...

Löysin blogiisi Ruusunmekon postauksen perusteella. Kovasti voimia parantumiseen!
Greenwichin keväiset kuvat ovat kivoja! Kävin Greenwichissa vuonna 2014, silloin puisto ja etenkin näkymät kukkulalta olivat upeita.

Anja kirjoitti...

Onnea mummulle! Kauniilta näyttää Greenwich kuvissasi, hyvä paikka toipumisen alkuun ja ennem pitkää kevät tulee jo meille tännekkin. Hyvää vointia sinulle!

Hannah kirjoitti...

Ihanaa kuulla, että olet hyvää vauhtia toipumisen tiellä! Varmasti lisäiloa tuo myös isovanhemmuus pienelle suloisuudelle. Voin vain kuvitella yhteiset hetkenne Greenwichissä:)
Toivon luoksesi voimia ja valoa, katsetta kevääseen ja elämään! ♥

Inkivääri kirjoitti...

Kiitos kaikille kannustuksesta!

PiipeA kirjoitti...

Hienoa, että toipuminen edistyy! Ja onneksi olkoon uudesta elämänvaiheesta! On varmasti ihan mahtavaa olla pienen vauvan isoäiti.
Kaikkea hyvää ja kaunista elämääsi!<3

♥Min Eden♥ kirjoitti...

Täältä lähetän kimppu energiaa ja voimaa!!!

Inkivääri kirjoitti...

Kiitos toivotuksista!

Maatuska / Selätön puutarhuri kirjoitti...

Toiveet korkealla, onpa ihana kuulla! Kaikkea hyvää sinulle ja paljon onnea mummuksi tulosta! Pieni antaa uskomattomasti lisävoimia ja tuo iloa elämään :)

Hallatar kirjoitti...

Me kaikki toivomme ja uskomme, että tuo hirmuinen peikko olisi nyt kukistettu. ♥


Pidämme siulle kaikkia peukkuja pystyssä.
Olet mielessämme. ♥

Kesätuulia kirjoitti...

Kiitos kun jaat palasia itsestäsi! Ja voimia sinulle tuohon kaikkeen! Ja onnea lapsenlapsesta! Ja ihania nuo tulppaanit seuraavassa postauksessa! Minä taas istutin lisää Tulppaaneja, nyt vasta olen ystävystynyt niiden kanssa. Ennen pidin vain pikkuruisista sipulikukista, mutta nyt on tainnut puutarhakärpänen puraista niin pahasti että kaikki kuvat ovat niin kauniita!

Amazing Counters