Silta nykyaikaan?

Valokuvatorstain 107. haastesana on:'Silta nykyaikaan' ja sitä tukee kaunis kuva harmaantuneesta lautasillasta ruovikkoisella rannalla. Haaste aiheuttaa kyllä taas tyhjäkäyntiä pääni sisällä. Aloitin vaan kirjoittamisen ilman mitään kuvaa, millä ajattelisin haastetta kuvata8] Silta nykyaikaan tuo mieleen jotain, joka on vanhaa ja kulunutta, mutta kantaa tänne saakka - ensimmäisenä tulee mieleen vanha ihminen. Vanhus on silta kaukaisista ajoista omaan aikaamme ja hänellä on kokemuksia, joista voimme vain kuulla tai lukea, emme - monesti onneksi - voi kokea. Kirjoittaessani ajatukset kulkeutuvat vanhoihin tavaroihin, joita on kertynyt ympärilleni. Oikeasti olisin halunnut muuttaa vanhaan taloon, taloon jolla on tarina. Sain uuden talon, mutta uusi talo on täyttynyt vanhoista tavaroista, joista kaikilla on jokin tarina. Kaikkien tarinaa ennen minua en tiedä, mutta ne herättävät ajatuksia, ne vievät ajatuksia menneeseen ja toimivat siten siltana menneestä nykyaikaan... Mummolan vanhan käkikellon tarinan tunnen, sen kukuntaan olen iltaisin nukahtanut ja aamuisin herännyt itsekin viettäessäni kesälomani mummolassa. Se on nähnyt ja kuullut paljon ja uskollisesti kukahtelee edelleen, jos vain muistan vetää sen joka aamu, nyt meidän tuvan seinällä. Eilen en ole muistanut vetää. Olenkin sanonut, että se toimii minulla nykyisin kiiremittarina - on liian kiirettä ellen muista vetää käkikelloa:)