perjantai 18. tammikuuta 2013

Syöpäpäiväkirja, osa 1 - matka, jota en tilannut

 Päätin sitten kirjoitella assiasta ihan erikseen, sen voivat sivuuttaa ne, joita se ahdistaa.  Toisaalta on niitä, jotka odottavat tietoa mitä nyt kuuluu ja koska haluan itsekin asiasta puhua  päivittelen tätä - sen voi sitten halutessaan klikata tunnisteista auki erikseen.

***

'Vatsavaivojen takia päivystyksenä tullut potilas.  xx-vuotias aikaisemmin terve nainen, ulkomaan matkalla alkaneet vatsavaivat ja epäillyt salmonellaa, löytynyt kuitenkin matala hb. 84, kun aikaisemmin ollut tasoa 140.' kirjoitti lääkäri.

Olimme Esikoisen häissä Sardiniassa - häät olivat 15.9.  ja me jatkoimme Isännyyden kanssa sen jälkeen kahden reissuamme 20-vuotishääpäivämme merkeissä, oma hääpäivämme oli 7.9.  Ihan matkan lopussa tulivat vatsavaivat ja olin varma siitä, että olen saanut jonkun pöpön.  Matka oli ihana ja nyt jälkeenpäin ajatellen oli niin mukava, että saimme viettää vielä rakkaitten häät huolettomissa merkeissä. 

Gagliaribiitsillä oli hiljaista

Villasimiusbiitsillä tunnelma oli toinen -siellä oli kesä ja lomalaisia:)

Morsiuspari konfettisateessa Guasilassa, morsiamen kotikirkossa

Siitä se tilaamatta tullut matka alkoi syyskuun lopulla.  Säikähdin matalaa hemoglobiinia itsekin ja olin varma, että syöpähän se on.  Aluksi kuitenkin näytti siltä, että onhan noita paljon kiltimpiäkin syitä ja niitä etsittiin - olin jo onnellinen, että niin taas säikähdin ihan suotta.  Se voikin olla keliakia ja yksi hyvänlaatuinenkin kasvain siinä välissä löydettiin ja hoidettiin pois, kaikki hyvin siis.

Viimeisen tutkimuksen jälkeen oli soittoaika lääkärille 7.11.12.  Sain tietää sairastavani paksunsuolen syöpää, joka leikataan kahden viikon sisällä.  Se oli kova isku, olin aina ajatellut, että elelen hyväkuntoisena vanhaksi, kuten äitini nyt 86-vuotias.  Itkuhan siitä tuli ja mies, joka oli ollut tukena kuin muuri siihen saakka murtui myös.  Asiasta puhuttiin, ihmeteltiin ja mietittiin, että on se kumma - niin vakava sairaus eikä elimistö ole ihmeemmin asiasta ilmoitellut.   No, onneksi se ei ole levinnyt ja hienoa, että leikkaukseenkin pääsee niin pian.

Seuraavana aamuna tuli sairaalasta soitto, että leikkaus on jo 15.11. torstaina ja sitä ennen maanantaina tapaaminen hoitajan kanssa - siinä kerrotaan toimenpiteestä ja siihen valmistautumisesta.  Tapaamisessa sitten sain kuulla, että syöpä onkin levinnyt maksaan mikä oli kuin isku palleaan - olin juuri päässyt jonkinmoiseen tasapainoon lohduttaen itseäni, ettei se ole levinnyt.  Luulin  sen olevan myös kuolemantuomio - eihän maksaa voida hoitaa.

Onneksi hoidot ovat kehittyneet - lääkäri sanoi heti, että hoitoja on paljon ja tämä ei missään nimessä ole kuolemantuomio - tavoitteena on paraneminen.  Maksaa voidaan leikata ja kasvaimet ovat pinnalla ja paikassa, josta voidaan hyvin leikata.  Eihän se kaikki ehkä heti mennyt perille, ajatus oli, että tässäkö tämä nyt oli...

22 kommenttia:

Krisu kirjoitti...

Onpa ikävä uutinen. Onneksi sinulla on perhe, joka tukee. Liitän sinut iltarukouksiini. Paljon voimia!
Kauniita kuvia ja säteilevä morsiuspari.

Krisu kirjoitti...
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
Krisu kirjoitti...
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
Krisu kirjoitti...
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
Millan kirjoitti...

Voimia sinulle ja taitavia hoitajia toivottelen. Kyllä minäkin uskon, että kaikki on "Korkeemmas käres" ja sinne suuntaan vetoomuksia puolestasi lähettelen.

Hannele Ruusukummusta kirjoitti...

Olen ajatellut sinua paljon....mitä kuuluu ja kuika voit♥
Nyt vain taot taistelutahdon äärimmilleen!! Mielialalla on todella suuri merkitys.

Voimia sinulle ystäväni♥

Vanilja kirjoitti...

Onpa ikävä kuulla tuollaista, onneksi hoidot ovat tosiaan parantuneet. Rukoilen puolestasi, voimia sinulle

Kukkaiselämää kirjoitti...

Voi, että olet saanut ikäviä uutisia. Nyt taistelutahto päälle ja positiivinen mieli ylle. Hoidot ovat nykyisin jo todella kehittyneitä. Onneksi sinulla on läheisten tuki ja rakkaus.

Kaunis hääpari ja upeat rannat. Minäkin piipahdin Sardinialla viime kesänä.

Leena Lumi kirjoitti...

Inkivääri, nyt on monenlaista täsmähoitoa saatavana.

Paksunsuolen syöpä on siitä ikävä, että se ei ilmoita mitään. Ystäväni sai sen ja hän teki täysillä muuttoa uuteen kotiin, kun meni tajuttomaksi ja heräsi sairaalassa viikon kuluttua ja diagnoosi sama kuin sinulla. Kyselin, että 'eikö mitään vatsavaivoja tai muita särkyjä tai mitään?' Hän sanoo olleensa superkunnossa.

Äitini, yli 80 vee, voitti vaikean syövän ja selvisi hoidoista ja on nyt elämänsä kunnossa, vaikka jopa lääkärit sanoivat minulle, että 'on hyvin epätodennäköistä, että...ikä ja sairauden levinneisyys huomoiden...' Mitä vielä, nyt hän matkustelee ja takuulla menee taas keväällä puutarha uuteen uskoon.

Olen itse sairastanut melanooman.

Kaikkea mahdollista hyvää ja voimia sinulle♥

Jael kirjoitti...

Toivon sinulle voimia ja parantumista;sinulla on ainakin hyvä asenne.Onneksi hoitomuodot ovat tänään paljon kehittyneemmät kuin ennen. Ja minun täytyy tosiaankin mennä tekemään se kolonoskopia johon lääkäri on jo kauan kehoittanut mennä.

SusuPetal kirjoitti...

Ikävä uutinen, mutta hyvä, että olet rohkea ja kirjoitat siitä meille. Mitä enemmän asioista puhutaan, niin huomaa, ettei ole yksin. On niin paljon tabuja, joista vaietaan, ihan turhaan.

Rankkaa aikaa olet elänyt. Tieto ja epätieoisuus, molemmat lisäävät tuskaa.

Onneksi sinulla on perhe, et ole yksin. Onneksi saat hoitoa. Onneksi olet.

Kiitos jakamisesta. Halaus.

lepis kirjoitti...

Voi kurjuus. Toivon oikein paljon jaksamista niihin hoitoihin. Paraneminen on pitkä prosessi. Toiveikas on lääkärin lausunto, joten kyllä se hoituu.

Kuulun samaan riskiryhmään kanssasi, polyyppikontrollit joka viides vuosi. Aina sieltä jotain alkuja löytyy, mutta ovat onneksi olleet vielä hyvän laatuisia. Lääkärini sanoi, että paksunsuolen seulonnoista pitäisi tehdä samanlaiset kaikelle kansalle kuin naisilla on rintaseulonnat.

Jaksamista!

Monisuuntaista kirjoitti...

Eletään päivä kerrallaan ja nautitaan hyvistä hetkistä. Niiden voimalla jaksaa myös ne vähän vähemmän hyvät hetket;onneksi sinulla,niinkuin myös minulla on hyvät tukijoukot taustalla auttamassa arjen pikku asioissa silloin,kun itse ei jaksa.

Nyt saa ihan "luvan kanssa" hemmotella itseään ja heittää kurinalaisen elämän hetkeksi romukoppaan.Tekee niitä asioita mistä tykkää ja nauttii;mistä tulee hyvä olo ja mieli :)

nunnuliina kirjoitti...

Pakko myöntää, että itsekin olisin kuvitellut maksan olevan yhtä kuin menetetty peli mutta ei voi kuin kiittää nykyistä lääketiedettä ja että meillä Suomessa on uskomattoman hyvät menetelmät mm. syöpää varten. Monta kertaa itsekin yllättynyt siitä mitä kaikkea mahdollisuuksia meillä onkaan!

Superpaljon voimia ja tsemppiä täältä <3

Karolina kirjoitti...

Lämmin VOIMA-halaus, ja oikein paljon parantumis-energiaa lähettynä super-pakkauksina.

Pysäyttävä uutinen, huh!
Nyt jos laskeskelin oikein niin olet jo leikkauksesta toipumassa. Ihana niin.

Kyllä sinä paranet <3
Aurinkoa ja iloa päiviisi, ja uupuneena hetkenä muista miten paljon ihmisiä sinulla on perhe-ystäväpiirin lisäksi täällä kotikoneiden luona sinua ajattelemassa ja tsemppaamassa =)

T. Karolina

Marjattah kirjoitti...

Kiitos että kerrot Inkivääri. Voisin luetella monia täysin parantuneita lähipiiristäni. Hoidot ovat hämmästyttävästi kehittyneet. Osaan asettua läheisen asemaan, mutta ehkä en sairastuneen. Silti milloin tahansa, kuka tahansa... Kertomisella rohkaiset monia. Voimia sinulle hoitoihin ja täyttä paranemista toivon.

Tiina kirjoitti...

Minäkin kiitän rohkeudestasi jakaa kokemuksesi. Syövät ovat inhottavan salakavalia,varsinkin hyväkuntoisella ihmisellä. Hemmottele nyt itseäsi kaikin tavoin,tee asioita mistä nautit,ota voimaa läheisten rakkaudesta ja tosiaan meistä kaikista blogikavereista ympäri Suomen maan.Ajatellaan yhdessä Inkivääri terveeksi <3

Irene kirjoitti...

Kiva, kun kerroit. Tätä on varmaan moni jännittänyt, mikä todellinen tilanteesi oikein on. Muistan nuo ihanat italialaiset häät ja sen jälkeisen hemoglobiinin äkillisen laskun.
Nyt kysytään tahtoa, elämänhalua ja luottamusta.
Mennään hetki kerrallaan ja saat nyt luvan kanssa muokata joka hetkestäsi itsellesi ilon, levon ja kauneuden kohtaamisia.
Onnea ja voimia!

tia kirjoitti...

Ovathan tällaiset ikäviä uutisia, mutta kuten kerroit niin on paljon uusia hoitomuotoja. Usein on hyvä kirjoitella ja puhua asioita ulos (opin aikoinaan) ehkä niistä on apua jollekin toiselle.
Kauniita kevätpäiviä, aurinko tänään ilostutti täällä etelärannikolla ja linnut kilvan käyvät ruokabaarissa aterioimassa.

Mäntylän Mummi kirjoitti...

Voi Inkivääri. Sanattomana täältä lähetän voimaa ja rohkeutta niin paljon kuin lähtee. Ei ole lohdunsanoja, mutta kuulostat silti niin tyyneltä. Uskotaan vielä moniin puutarhakeväisiin, - kesiin, -syksyihin ja - talviin.

Inkivääri kirjoitti...

Krisu, perhe on parasta tässäkin tilanteessa.

Poistin kommentteja, jotka tuli useampaan kertaan, ei ollut roskia eikä ilkeitä viestejä:)

Millan, kiitos. Tosi ihania hoitajia tuntuu olevan tuolla syöpäpolilla - kyselevät ja kuuntelevat ja vastailevat kysymyksiin kärsivällisesti vaikka samoja varmaan tulee useammasta suusta.

Irmastiina, tämä on juuri se juttu, mitä mietti tosi paljon - kun kerron tiedän jakavani suruni monen kanssa, onko minulla siihen oikeus. Sitten ajattelin, että itse haluaisin tietää toisilta ja toimin sen mukaan. Ja siksi jo otsikossa tuo mistä kirjoitan, että se joka haluaa asian välttää voi tehdä niin.

Vanilja, kiitos.

My life, perhe on parasta tässä tilanteessa ja tosiaan on tarkoitus parantua.

Leena, totta, siksi olen hyvin toiveikkaalla mielellä, mutta tulee välillä niitä epävarmuuden hetkiä, mutta niin varmaan kaikissa vakavissa ja usein kroonisissakin sairauksissa. Mukava kuulla, että äitisi on täysin toipunut ja sinäkin siis olet sairastanut syövän ja toipunut siitä!

Yaelian, kiitos - sinä, mene nyt ihan heti paikalla sinne colonoskopiaan! Kyllä minulla oli oireita, joiden olisi pitänyt minut laittaa liikkeelle jo aikaa, mutta eivät vain miehet välttele lääkäreitä...

Susupetal, perhe on paras tukeni. Laaja ystäväpiiri on myös kullanarvoinen ja kaikki kokemukset, joita voi jakaa yhdessä. Ei niinkään tabu vaan se voinko rasittaa etäisempiäkin ystäviä tällä asialla laittoi minut miettimään kuinka isosti asiasta kerron, sellaisia, jotka eivät siitä kertomattani kuule.

Lepis, onneksi olet valvonnassa! Nyt seulontoja tehdään jossain päin, mutta vasta 60 vee ikäisille, olisi ehkä ollut minulle vähän myöhäistä.

Katja, juuri näin:)

Nunnuliina, sanos muuta, syöpien hoidot taitavat meillä olla ihan maailmanmestaruustasolla.

Karolina, kiitos, minusta tuntuu, että oikeasti tunnen teidän kaikkien tsemppaavat ajatukset!

Marjatta, mukava kuulla menestystarinoita ja semmoisen tästäkin toivon kehittyvän:)

Tiina, kiitos - oikein tunnen teidän ajatustenne voiman. Ja suunnittelen elämää eteenpäin, ehkä pääsemme jossain hoitojen välissä pienelle kevätlomaselle Välimeren rannalle ja kylvöt ensi kesää varten...

Irene, kiitos. Itseeni olen nyt hyvällä omallatunnolla keskittynyt.

Tia, onneksi on hoidot ja onneksi ollaan Suomessa. Itse tosiaan olen tällainen, että puhumalla ja kirjoittamalla assioita auki niitä käsittelen samalla itse, muut vain valitettavasti joutuvat mukaan:] Aurinko nytkin tuossa killittää silmään ja piristää!

Mäntylän mummi, tähtäimessä on puutarhuroida vielä pitkään, kiitos sanoistasi:)

asdasd kirjoitti...
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

Amazing Counters