maanantai 28. tammikuuta 2013

Syöpäpäiväkirja 3 - matka, jota en tilannut

Odottavan aika on pitkä.   Siinä ennätti odotellessa miettiä asioita, lukea sairaudesta, keskustella toisten kanssa, surra ja laskea leikkiä.  Alkuun koko asiasta puhuminen itketti, mutta kohta sen pystyi jo sanomaan ilman tunnekuohua.  Miestä selvästi ahdisti totta kai - meidänhän oli tarkoitus viettää yhdessä vanhuutemme ja nyt juuri lapsetkin alkavat loputkin olla jo toinen jalka ovesta maailmalle menossa.  Nytkö kuitenkin yhteinen tiemme katkeaa?  Hänen tiedontarpeensa oli selvästi suurempi ja kun sitten soittelin sairaalaan ja sain tietää, että vasta parin viikon päästä, aivan joulun alla on sinne varattu aika hän ehdotti, että jospa käydään Helsingissä Docrateksessa, yksityisessä syöpäsairaalassa.  Saamme ainakin keskustella lääkärin kanssa, kuulla ennusteesta ja hoidoista syöpälääkärin näkökulmasta.  Niin siinä sitten varailtiin aikaa ja ostettiin junalippuja ja tehtiinkin Helsingin reissu, lopulta sitten toinenkin.

Sehän olikin mukavaa, pääsi irrottautumaan kotiympyröistä ja aatoksista, katseltiin kaupunkia ja tehtiin lahjaostoksia.  Käytiin syömässä hyvin ja oltiin kuin ei oltaiskaan.  Senaatintorilla kierreltiin Tuomaan markkinoilla ja käytiin tarkistamassa vieläkö selvitään Porhanian pyöröovista - minähän niitä olen testaillut ennen muuten vaan, mutta mies opiskelujenkin puitteissa. 


Me selvittiin niistä kyllä kunnialla, mutta pihalta löytyi nuori mies, jolla lienee jotain vaikeuksia ollut, kun oli sinne jäänyt ulkosalle reppuineen - vai onko kyseessä se ikuinen opiskelija?


Docrateksessa oli rauhoittava tunnelma, kaikilla riitti aikaa ja hymy ja lääkärinvastaanotolle oli varattu aikaa tunti.  Siinä ennätettiin käydä läpi kaikki hoitomahdollisuudet ja yleistä tietoa syövistä ja juuri tästä syövästä eikä kuolemaennusteita annettu.  Sellaisia prosenttilukuja kyllä, jotka laittoivat miettimään, mutta jotka olen nyt myöhemmin selitellyt parhain päin ja itse asiassa oma lääkäri sanoi, että luvut ovat pari vuotta vanhoja ja hoidot kehittyvät koko ajan.  Paksunsuolen syövästä, joka ei ole levinnyt selviää hengissä 90% sairastuneista, levinneisyys laskee prosentteja dramaattisesti, vain 30-50% on hengissä viiden vuoden päästä.  Asiaa sulateltuani mietin, että olen vielä melko nuori ja olen muuten ihan terve ja hyväkuntoinenkin...

Ja hoitelen puutarhaa, jonka sanotaan hoitavan mielenterveyttä:)  Joulunseutuunhan minulla oli niitä pikkuterapeutteja kokonaista viisi kappaletta...








13 kommenttia:

My life kirjoitti...

Nuo pikkuterapeutit ovat aivan ihania! Hih, minä olent taiteillut Porthanian pyöröovista kainalosauvoilla! En huomannut, että sivussa olisi ollut ovi, josta olisin voinut mennä..

Susanna kirjoitti...

Voi mitä ihania pikkuterapeutteja! Tuomaan markkinat olivat kyllä ihan vierailun arvoiset, meillä se jäi läpijuoksuksi aikataulun takia.

Tiedon tarve on läheisillä kova, itse kuuluun sairastuneen jälkikasvuun. Sairaus on tosin aivan eri, mutta tiedontarve ei siitä varmastikaan muutu. Voimia tulevaan ja aurinkoa puutarhasuunnitelmien pariin :)

Irmastiina kirjoitti...

Onneksi menitte Helsinkiin...tai yleensäkin, jonnekin missä saa tietoa ja jossa lääkärillä on aikaa kuunnella ja vastailla.
Miehelläni hoitoon pääsy kävi tosi nopeasti, mutta niin kävi lääkärin vastaanottokin. Eipä siinä oikein muuta ehtinyt tapahtua, kuin lääkäri sanoi, että syöpä on pahanlaatuinen (voiko muunlaista ollakkaan) ja vaikea hoitoinen.
Ei kysysytty, onko teillä kysyttävää, eikä mitään muutakaan.
Siinä tilanteessa punnitaan lääkärin sosiaaliset taidot.
Onneksi oli kirurgina pätevämpi, kuin potilaan kohtaamisessa...:)

Yaelian kirjoitti...

Kauniita talvisia kuvia Helsingistä.Omaisten tarve tietää on suuri,olen itse ollut siinä asemassa muutaman kerran.Toivon,että kaikki sujuu hyvin ja voimia sinulle!

Katja Lammi kirjoitti...

Aikamoista tunteiden vuoristorataahan tällainen saurastuminen kyllä aiheuttaa. Itse koin,että mies otti alkuunsa oman sairastumiseni huomattavasti raskaammin kuin minä itse.
Aaan kanssa tunteet ovat tasaantuneet ja uskaltaa suunnitella tulevaakin :)

Anja kirjoitti...


Hei Inkivääri!
Jouduinpa tänne ihan sattumalta.
Olisi kovin halua sanoa jotakin osaan ottavaa mutta en löydä sanoja.
Saanpa tyytyä ihailemaan niitä pikkuterapeutteja.

/Anja

Villiviini kirjoitti...

Hyvä kun menitte sinne yksityiselle klinikalle. Ystävämme, joka sairastaa erilaista syöpää, oli saanut parisen vuotta sitten omalta lääkäriltä ennusteeksi 3-6 kk. Docrateksen hoitojen jälkeen hän on edelleen hengissä ja erinomaisen hyvässä kunnossa. Samaa toivon sinullekin.

pirkko kirjoitti...

Lämmin ajatus täältä teille :)

Hannah kirjoitti...

Lämpöiset voima-ajatukset luoksesi Inkivääri.

Syöpähoidot ovat kehittyneet huimasti, samoin täsmälääkitykset, joten toivon sinun kulkevan rohkein, luottavin mielin eteenpäin.
Olette te melkoisen sokin läpikäyneet, sillä kyllähän tieto vakavasta sairastumisesta keikauttaa elämän raiteiltaan. Onneksi teitä on kohdattu ajan ja asianmukaisen tiedon kera ja olet jo hoidoissa. Kaikkea hyvää paranemispolulle!

Valoa,voimia ja halauksia♥

~R&T~ kirjoitti...

Olet ajatuksissa.
Mitään järkevää en osaa juuri nyt sanoa mutta on hienoa että kirjoitat ja jaat tämän.
Syöpä on aina pirullinen vieras, jonka ei toivoisi löytävän kenenkään luokse.
Olen läheltä nähnyt ja kokenut monenlaisia tarinoita, lapsia, aikuisia, nuoria ja vanhoja.
Monet kyynelet on itketty, toivossa eletty, kaikki menetetty. Se hirveää ja rankkaa mutta ainoa keino selvitä on luottaa siihen että kaikki kääntyy parhain päin.

Kukaan ei pysty sanomaan että paranee, kukaan ei voi kertoa ettei toivoa ole. On vain sisukkaasti jaksettava taistella.
Surtava kun surettaa ja tarrauduttava hyviin asioihin kaikilla voimilla.
Vaikka lopulta olisikin ns. Parantunut syöpä kolkuttelee takaraivossa aina kun jotain sattuu.
Sen kanssa on vain opittava elämään.

Me elämme täällä jokainen ja voimme kuolla mihin tahansa koska tahansa. Ihmisen mieli on rakentunut niin, että uskottelemme itsellemme että juuri minulle ei tapahdu pahaa. Uskomme että toimimalla oikein ja hyvin kaikki sujuu hyvin. Se on ihmisen elämisen ehto.
Kun jotain tällaista musertavaa tapahtuu, elämältä menee turvallisuuden matto jalkojen alta.
Yhtäkkiä on silmättäin kuoleman kanssa. Ei sellaiseen voi varautua eikä opetella toimintatapoja.

Vaikka on surullisia loppuja, voima ammentuu niistä hyvistä tarinoista. Hyvien asioiden varaan on rakennettava.

Voimia käydä hoidot läpi. Voimia taistella. Luottamusta parempaan!

Luja halaus!

~R&T~ kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
maatuska kirjoitti...

Ajatuksissa olet! Ei tahdo keksiä mitään järkevää sanottavaa.... Kuulostaa että olet toiveikkaalla mielellä ja niin pitää ollakin! Kova taistelutahto päälle ja läpi harmaan kiven! Voittajana maaliin.

Donna kirjoitti...

Olet rohkea, kun puhut sairaudestasi. Toivotan sinulle voimia ja kärsivällisyyttä, enkeleitä maan päälle, en vielä taivaaseen. Perheesi tuntuu olevan vankkana tukenasi, mistä saat olla onnellinen. Valoa kohti!

Amazing Counters