torstai 4. helmikuuta 2010

Kihivas

Photobucket

Kesäpäivänä aamutuimaan
havahduin havaintoon huimaan
yöllä oli ollut pakkasta ihan
huurteeseen oli saattanut pihan.

Kauhuissani ryntäsin sinne
ihmetellen kaikkialle minne
oli kylmän herra pahojaan tehnyt -
olipa monen kukkasen lehti pehmyt.

Varjona siinä ympäri hiivin
harmista melkein tukkani riivin
mutta onneksi loppui siihen hallat
ja alkoi lämpimän kesän vallat:)



Tämä on leikkimielinen vastaus Kihivashaasteeseen, jossa on tällä viikolla haasteena sana: aamutuimaan - kerro se sanoin ja kuvin.  Otan osaa ensimmäistä kertaa, kun tuo sanojen punominen on vähän hukassa, kuvia riittäisi:)

Nappia klikkaamalla löydät muiden haastevastaukset:

18 kommenttia:

aino kirjoitti...

Hieno runo. Pidin kovasti.
Ei muuten ole pakko aina sanailla, vaikka haasteena olisi sana, pelkkä kuvakin riittää. Jos taas haasteena on kuva, niin tarkoitus on sitten sitä muokkailla omanlaisekseen, mahdollisesti yhdistää omiin kuviin.

Anskukka kirjoitti...

Mainio runo, vaikka aika harmittavainen aihe. Hitsi, että minäkin riipisin tukkaani, jos kesäaamuna heräsin hallan huurteisiin!

Zilga kirjoitti...

Tämähän oli hieno vastaus haasteeseen. Kyllä se sama pakkanen nosti niskakarvat pystyyn täälläkin ;)

Uuna kirjoitti...

Mainiosti riimitetty! Tulin nyt linkin kautta, mutta olisin kyllä löytänyt KIHIVAS-sivuiltakin, koska käyn aina välillä siellä kurkkimassa, onko tullut uutta.
Kiva kun lähdit mukaan.
Lähdit komeesti heti alkuun ja oma kuvakin on mukana :-)

miiwi kirjoitti...

Kaunis kuva ja runo niin mukavasti riimitelty!

Inkivääri kirjoitti...

Aino, juups, huomasinkin siellä, että käypi kuvakin, mutta kun - ihan kaikilla - oli se sanakin mukana niin kynnys nousi8) Muuten en edes ollut huomannut tätä joka toista pelkkä kuva juttua - minulla ei ole kunnollisia muokkausohjelmia tai en ole niitä opetellut käyttämään, joten toisen kuvan muokkaamista en hallitse. Tosin voisihan sen osaksi kollaasia ottaa, hmmmmm?!?

Inkivääri kirjoitti...

Anskukka, varmaan riipisitkin:) Oli se kyllä kamala tunne. Sama kun muutettiin tähän Isännyyden kotitilalle ja laitoin innoissani avomaankurkkua. Tuli elokuu ja elokuun kymmenes päivä - ja kamala hallayö, jonka jälkeen kurkut oli ihan mustia...

Zilga, aika monessa paikassa se vieraili, Isännyys kyllä sanoo, että ei se meillä vieraile, se asuu täällä8)

Uuna, kiitos kaunis:) Ajattelin, että jos ei tule enää kurkittua viikolla...

Miiwi, kiitos:)

Elegia kirjoitti...

Ihana rumo, ihanat riimit. Minähän siis olen riimirakastaja ;) Ja kuva sopii sanoihin kuin mansikka kakkuun. Kyllä nyt on jo kevättä rinnassa!

Bleudelavande kirjoitti...

Hi my dear friend, nice weekend you too!!!
Hugs from Italy

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Leikkimielinen mutta veikeä ja kuvakin liittyy aamutuimaan.

Piri kirjoitti...

Niin se halla pirulainen tekee tihutöitään aamutuimaan. En koskaan unohda sitä pettymystä, kun löysin keltaiset vahapavut mustuneina kasvimaalta.

TeeTee kirjoitti...

*Voi miten hauska runo ja kuva. Melkein saatoin nähdä sieluni silmin, miten säntäsit ulos pakkasen tuhoja katsomaan. :)

kiirepakolainen kirjoitti...

Kuva on hieno, kuvaaja itsekin päässyt otokseensa. ja runo, runo rimmaa komeasti ja sisältö sopii kuvaan, hyvä toteutus aamutuimaksi!

Pia kirjoitti...

Toinen toistaan tukien...kuva ja runo. Todella kaunista!

Sinulla on mielenkiintoinen blogi!!

Hannelen paratiisi kirjoitti...

Kiva runo ja jännä omakuva :)

Inkivääri kirjoitti...

Kiitos kaikille kauniista sanoistanne - ei minusta tule runonikkaria, vaikka tuosta tilanteesta riimit syntyivätkin8)

Anonyymi kirjoitti...
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
Inkivääri kirjoitti...

Mainospostia poistin...

Amazing Counters