Syöpäpäiväkirja osa 7 - matka, jota en tilannut

Tänään alkaa tapahtua ja huomenna on hoohetki - Helsinkiin tänään ja huomenna leikkaus!  Niin suurin toivein odotan tätä - että pääsisin siitä pahasta eroon, ainakin niistä tiedossa olevista näkyvistä osista!  Sen jälkeen olisi vielä muutama sytostaattikuuri mahdollisten pikku karkulaissolujen varalta ja sitten, sitten olisin terve taas!  Tuntuu se niin kummalta ja ihanalta - vaikka tässä on ollut monenmoista isoakin hoitoa tuntuu, että olisi säikähdyksellä päässyt, jos tämä nyt on tässä!

Olen nämä viime viikot pyrkinyt välttelemään flunssia ja muita sairauksia, syönyt ja liikkunut hyvin ja olenkin tällä hetkellä terve ja oikein hyväkuntoinen.  Se tietysti antaa toiveita siitä, että ainakin leikkauksen riskit ovat mahdollisimman pienet.

Mutta nyt, taas, toivon kaikki teidän voimat mukaani torstaiseen leikkaukseen:että löytävät ne kasvaimet sieltä maksasta ja saavat ne poistettua!  Itse uskon ja toivon niin, lukuunottamatta sitä ihan pientä pirulaista jossain tuolla takaraivossa, joka murehtii:jos sittenkään ei...  Toisaalta tiedän, että sittenkin on vielä aseita, peli ei ole menetetty, mutta kuitenkin toivon, että se tapahtuisi nyt juuri heti:)

Kevät tuli yhdellä rysäyksellä ja mieli on senkin puolesta valoisa, vajaassa viikossa hanget vajuivat melkein olemattomiin ja järvenselkä mustui ja kukkapenkistä nousevat ensimmäiset sipulikukkien iipat!  Esikasvatustaimet kasvavat viherhuoneessa ja elämä jatkuu!  Aika paljon huutomerkkejä, mutta nyt tapahtuu niin monta tärkeää 8)

Kuvituksena vanha bougainvilleani, joka on kärsinyt vihannespunkeista kaikista hoitoyrityksistä huolimatta, mutta sieltä se taas pinnistää, vaikka luulin, että nyt se meni kokonaan...

 
Ja vielä kuva viime viikonlopun laadukkaasta seurasta - kaksi pientä suloista poikalasta:)