maanantai 11. marraskuuta 2013

Syöpäpäiväkirja, osa 10 - matka, jota en tilannut

Matka jatkuu polveillen.  Liiankin pitkään on mennyt kirjuuttelematta, mutta välillä tähän jo kyllästyy ja haluaa ajatella kaikkea muuta.  Nyt kuitenkin on keuhko leikattu kaksi viikkoa sitten ja toiveissa on ettei muualla ole mitään kasvaimia enää.  Ihmeen hyvin on taas leikkauksesta toipuminen sujunut - mitä nyt vähän kylkiluitten päitä aristaa, kun niitä on väkisin väännetty auki keuhkoa kaivellessa.  Ja sattui pikkuinen onnettomuuskin juuri ennen leikkausta, kaaduin aamupöpperössä meidän rapuissa niin, että ainakin kaksi, ehkä kolmaskin kylkiluu murtui.  Onneksi samalta puolelta kuin suunniteltuleikkaus eikä keuhkoon mennyt luun päitä, joten leikkaus siirtyi vain viikon verran.  Olisin kyllä ollut melko lailla liikuntakyvytön, jos molemmilla puolilla olisi ollut vikaa.  Nyt vielä säästyi vasen puoli, joka on se minun vahvempani vasenkätisenä.

Koiranpennut lähtivät uusiin koteihinsa, äkkiä livahtivat nekin kahdeksan viikkoa...

Pelargonit eivät osaa ollenkaan lopettaa kukintaa vaikka on viime ajat ollut niiiin harmaata, tänään kyllä aurinko piristi pitkästä aikaa.





19 kommenttia:

Harakka kirjoitti...

Voi sua rohkeata naista!
Olet ollut keuhkoleikkauksessakin ja kaatunutkin!
Onneksi kaatuminen ei estänyt leikkausta, aina jotain hyvääkin löytyy.
Sun hyvä ja luottavainen, toiveikkuus vielä voittaa sen syövän, niin uskon, ja olen siittä ihan varmakin.
Mieli vaikuttaa niin tosi paljon näissä asioissa, ettei uskoisikaan.
Olen joskus katsonut sellasen ohjelman telkkarista, joka kertoi miehestä, jolla oli jo pitkälle kehittynyt agressiivinen syöpä.Elinaikaa hänelle ei annettu, kuin muutama viikko. Mutta mieshän ei tätä hyväksynyt.
Hän alkoi syömään paljon kaali- ja sipuliruokia, eli paljon kuitenkin oli hänen ruokavaliossaan vihreää purjosta, kaaleihin.
Teki niistä jokapäivälle sellasen voimajuoman. Hänen poikansa auttoi häntä ensin alkuun tässä.
Mutta myöhemmin hoitoon mennessään, lääkäri sanoi hänelle, ettei hänen enää tarvi tulla sinne, sillä hänellä ei ollutkaan enää syöpää missään.
Hänen ruokavalionsa ja rohkea luottamus paranemiseensa paransi hänet.
Mielellä on suuri vaikutus kai syövän paranemisessa. ja sulla on justiinsa se oikea mielenlaatu, onnea sulle siittä.
Ja mä toivon sydämestäni, ettet enää joudu leikkauksiin ja että syöpä on nyt nujerrettu.
Voimia sulle ja jaksamista hoidoissa ja nyt leikkauksesta toipumisessa.
Mulla on niin voimakas tunne, että paranet kokonaan.

Ja ikävähän noita pikkusia palleroita varmaan tulee, mutta kaikkia ei voi itse pitää, vaikka varmaan haluaisikin.
Ne on niin suloisia!
Hyvää marraskuun aikaa ja kohtahan on jo taas joulukin!

Jael kirjoitti...

Hieno asenne sinulla on kaikesta huolimatta.Hyvä ystäväni Suomessa on juuri nyt kokemassa ihan samaa kuin sinä eli sama syöpä ja nyt myös keuhkoissa jotain. Toivottavasti et enään tosiaankaan joudu uusiin leikkauksiin ja jatkossa voit paremmin. Ja ihanat pikkuhauvelit,vaikeaa tuollaisista on luopua.

Nettimartta kirjoitti...

Toivon sulle koko sydämestäni terveitä päiviä!

Kruunu Vuokko kirjoitti...

Paljon voimia sinulle. Asenteesi ja tahdonvoimasi auttavat sinut nujertamaan taudin lopullisesti.

ritva kirjoitti...

Hyvä kun pennut saivat kodin on niita haikea luopua.Voimia sinulle.♥

arleena kirjoitti...

Kuulostaa, että olet selättänyt kaiken ikävän. Hyvää jatkoa ja eteenpäin.

Karolina kirjoitti...

Halaus ja toipumisia <3
Valoisia päiviä syyspimeydestä huolimatta... Omat pelakuut kittuuttaa jo varastossa, tänään pitkästä aikaa muistin käydä kasteleen joten ihan hyvä selailla blogeja niin hoksaa mitä pitäis tehdä...

Villiviini kirjoitti...

Voimia ja rohkeutta sinulle marssia eteenpäin, vaikka askel kerrallaan. Olet upea nainen!

Rita kirjoitti...

Oi kiitos suloisista koirakuvista. Niistä on ennenkin ollut suurta iloa kun sekä mieheni että minä olemme pystykorvien ihailijoita ja pennuthan ovat vielä söpömpiä kuin täysikasvuiset kiekurahännät.

Toivon että taistelussasi sairautta vastaan pahin on ohi ja elämänlaatu paranee samalla kun itse paranet.

Onpa tosi osuvasti sanottu tuo "matka jota en tilannut". Meikätyttökin on taas palannut blogia kirjoittelemaan. Kaikella on aikansa. Pari vuotta on mennyt hämmentävän kiehtovassa huumassa kun ymmärsin olevani Aspergerhenkilö ja aloin tutustua Assien maailmaan ja menin mukaan vertaistukeen. Matka jota en olisi osannut tilata mutta jolle lähdin iloisena :)

Bloggailemisiin! Hyvää vointia ja ihanaa että teit meille postauksen.

Rita Ahonen

Mäntylän mummi kirjoitti...

Parhainta vointia toivottelen :)

SusuPetal kirjoitti...

Suuri halaus!

Irmastiina Ruusukummusta kirjoitti...

Olet sinä vahva ja rohkea nainen. Olen varma, että voitat vielä tuon inhottavan sairauden. Hyvä kuntosi on ollut tarpeen leikkausten jälkeen.
Voimahalus sinulle♥

MINNA kirjoitti...

Voimaannuttava halaus sinulle! Parane pian!

maatuska kirjoitti...

Jospa tuo ei-toivomasi matka alkaisi olla lopuillaan!
Voimia parantumiseen ja joulunajan odotukseen!
Teiltä pennut lähtee, meille tulee kohta pentu:)

Saraheinä kirjoitti...

Toivon sinulle voimaa ja iloa elämääsi <3!

Kirsikka kirjoitti...

Voimia, syö paljon vihreää, tuoretta ruokaa.

Pirjo kirjoitti...

Voimia sinulle!!!

Inkivääri kirjoitti...

Kiitos kaikille taas kommenteistanne ja myötätunnostanne! Kiitos Kirsikka ohjeistasi, syön kaikkea vihreää ja punaista, oranssia ja keltaista sekä tuoreena että kypsennettynä. Kurkumaa olen lisännyt ruokavaliooni entistä enemmän kera mustapippurin - nytkin on kupissa tuoresosekeitto :)

Kutri kirjoitti...

Voi hurja sentäs sun kanssasi! Lupaatko olla nyt jatkossa kromppimatta? ;-)
Oikein pikaista paranemista leikkauksesta ja hurjasti syövänselätyssäteitä täältä Luvian puskista!

Amazing Counters