lauantai 9. helmikuuta 2013

Syöpäpäiväkirja osa 4 - matka, jota en tilannut

Docrateksen lääkäri suositteli vielä kokovartalokuvausta, kun keskussairaalassa oli tulossa vain keuhkojen kuvaus levinneisyyden kartoittamiseksi.  Samalla katsottaisiin maksakirurgeja varten maksasta kolmivaihekuvaus leikkausarviota varten ja niin kävimme Helsingissä toisenakin päivänä.  Paperini ja kuvani kävivät lausunnolla maksaklinikassa, josta näytettiin vihreää valoa - ensin muutama sytostaattikuuri, sitten kuvaus ja leikkaus, jos lääkkeet ovat tehonneet.  Etäispesäkkeet ovat kohdissa, joista voidaan leikata, mutta mahdollisimman pienet niiden olisi hyvä olla.  Toisaalta maksaklinikka löysi samoista kuvista, joista tavallinen rtg-lääkäri löysi kaksi etäispesäkettä, kolmannenkin, mutta kuitenkin leikattavissa oleva sekin.

Aivan joulun alla oli sitten onkologin vastaanotto myös omassa sairaalassa ja  sain kuulla tarkemmat suunnitelmat miten asiassa edetään.  Keskussairaalan syöpäpoliklinikan tunnelma on aivan eri kuin akuuteilla osastoilla - kaikki tervehtivät kaikkia ja koko henkilökunta on niin ystävällistä ja rauhoittavaa.  Kyselinkin siitä ja sanoivat, että kyllä siellä ihan tarkoituksella halutaan pitää tunnelma sellaisena - sairaus ja hoidot jännittävät potilaita, sairaus itsessään ei tee sairaaksi, mutta hoidot voivat aiheuttaa ikäviä sivuvaikutuksia, joten pyritään siihen, että osastolle olisi edes hyvä tulla. Sain kuulla, että joulutauon takia hoidot päästään aloittamaan vasta tammikuun toisella viikolla.

Tuli joulu, jota laitettiin koko perheen voimin, esikoinenkin tuli nuorikkonsa kanssa vaikka heillä oli lomat vähissä häiden takia ja oli ollut tarkoitus olla ensimmäinen joulu pois kotoa ikinä.  Tilanteeni muutti suunnitelmia ja hekin viettivät joulun Suomessa.  Vatsani oli vielä leikkauksen jäljiltä vähän arka, joten kaikki apuvoimat olivat tarpeen eikä minun olisi kyllä tarvinnut mitään tehdä, jollen olisi jaksanut.   Totta kai sairauteni antoi sävynsä juhlalle, mutta siinä joukolla ollessa sen myöskin pääsi unohtamaan välillä.

Joulua touhutessa aika kuluikin nopeasti ja tammikuun toinen viikko ja ensimmäinen sytostaattihoito tulivat vastaan nopeasti, vaikka aikataulun kuullessa tuntui, että meneepäs kauan.   Siinä välissä oli hiljaiseloa - aloin kävellä taas pitkää lenkkiä jossain vaiheessa, kun leikkaushaava parani hyvin - puolitoistatuntia sauvakävelyä aamuisin tekee niin hyvää sekä henkisesti että fyysisesti!   Asiasta puhuttiin paljon puolison kanssa ja hyvin vahva usko paranemiseen muodostui:kaikki lääkärit ovat antaneet hyvät toiveet paranemisesta, joten miksi en itsekin luottaisi siihen?  Toki takaraivossa on tieto sairauden arvaamattomuudesta, mutta tämän hetken tiedon mukaan elän niin normaalisti kuin voin ja suunnittelen tulevaisuutta kuten ennenkin.

Nyt on takana jo kolmas sytostaattikuuri, kahden päivän kuuri kahden viikon välein ja mitään erityisen pahoja sivuvaikutuksia ei ole tullut - niistä olen selvinnyt muutamalla pahoinvointilääkkeellä.   Neljä-viisi päivää hoidon jälkeen ovat vähän hiljaisia, mutta olon kanssa pärjää kyllä.  14.2. on maksan ct, jonka perusteella arvioidaan pääsenkö jo leikkaukseen.  Leikkausta odotan kovasti:tuntuu, että sitten vasta voin sanoa, että paha on poissa ja sitä seuraavat hoidot ovat sitten pienempien peikkojen karkoitusta.

Kuopus kirjoittaa ylioppilaaksi ja juhlat olivat murheena - ajattelin jo, että pitää vuokrata joku juhlatila.  Apuun tulevat ystävät ja sukulaiset: he ovat sitä mieltä, että ylioppilasjuhlat ovat kotijuhlat ja  lupasivat järjestää ne:)  Se olikin ainoa huoli muusta elämästä, muuten voin keskittyä olemaan sairaslomalaisena ja parannella itseäni.

Mielessä on jo ensi kesä, pelakuut on leikattuna ja pistokkaat kasvamassa, siemenpussien rapistelu alkanut, vaikka kylvöjen kanssa pitää vielä malttaa mielensä, muuten olen pulassa honteloiden taimien kanssa hetken päästä.  Joku pieni reissunenkin on mielessä - sytostaattien ja maksaleikkauksen välissä on ilmeisesti pitempi tauko, jotta sytostaatit ehtivät poistua elimistöstä, koska ne estävät haavan paranemista.  Siinä välissä voisi käydä jossain Välimeren rannoilla ottamassa etukäteiskosketusta kevääseen:)

Tässä on kasvipuuhanurkkani kotona...

23 kommenttia:

My life kirjoitti...

Hyvä! Tuohan kuulostaa jo hyvältä. Positiivinen mieli ja parhaat hoidot. Jos lääkärit ovat positiivisia tuloksien suhteen niin pitää olla itsekin. Sinulla on ihana perhe ja sukulaiset, kun auttavat ja järjestävät juhlat. Välimerellinen reissukin kuulostaa hienolta!

Tsemppiä ja hyvää mieltä ja viikonloppua!

T. Satu

Yaelian kirjoitti...

Toivekkaalta kuulostaa,hyvä juttu:)
Ihanaa että sairaalassa on tuollainen miellyttävä ilmapiiri ja mukavaa matkan odotusta!

Kutri kirjoitti...

Nyt tekisi mieli vajota maan alle, kun en ole käynyt täällä kunnolla moneen aikaan enkä ole tiennyt sairastumisestasi mitään! Lupaan lyödä pääni kipeästi eteisen tiiliseinään heti tämän kommentin kirjoitettuani.

Huhhuh, mitä kuulumisia täällä... Mutta se on erinomainen asia, että olet päässyt hoitoon hyvissä ajoin ja lääkäreillä näyttää olevan asia varsin hyvin hallinnassa. Nykyään on niin hyvät hoidot ja systeemit että suuri osa syöpätapauksista saadaan paranemaan, mm. 2 työkaveriani on parantunut diagnoosin saatuaan.

Muistan sua kun juttelen päivittäin ton taivaallisen Ylilääkärin kanssa!!!

Millan kirjoitti...

Parempaan päin. Siltähän tuo kuulostaa. Hienoa, että olet jaksanut jopa lenkkeillä ja perhe on tukena. Puutarhanhoitonurkkauksesi on ihana. Se suorastaan houkuttelee työntämään sormia multapurkkin :)

maatuska kirjoitti...

Vaikea käyttää sanaa mukava, mutta siltä tuntui lukiessa postaustasi. Kaikki kuulostaa nyt paljon valoisammalle, myös tuo siemenpussien rapistelu... Voi hyvin!

mummeli kirjoitti...

Onneksi mielialasi on pysynyt positiivisenä. Kaikki on eteenpäin menoa, sinä selviät voittajana, sellainen on tunne. Kaikkea hyvää ja hoitojen onnistumista!

Celia kirjoitti...

Voimia sinulle paranemiseen!

Toiveikas mieliala on tärkeä osa toipumisessa. Olen seurannut erään läheiseni taistelua lymfoomaa vastaan. Me kaikki hänen lähellään olemme päättäneet, että periksi ei anneta. Koko ajan olemme kuitenkin olleet tietoisia myös taudin kaikista vaaroista.

Voimia ja rohkeutta roppakaupalla!

Katja Lammi kirjoitti...

Oikein mukavaa henkilökuntaa on siellä syöpäpolilla. Ja sulla on oikein hyvin asiat,kun on tukea saatavilla lähipiiristä,samoin kuin minullakin.

Kevät alkaa olla mielessä itse kullakin :)

arleena kirjoitti...

Hyvältä kuulostaa.

Voimia ja hyvää jatkoa.

♥ Hannele kirjoitti...

Pitkälle pääsee positiivisuudella,
siitä saa voimaa.
Halaus.

Hannah kirjoitti...

Iloitsen, että kertomasi sävy on niin valoisa ja kevättä hyvällä mielellä suunnitteleva. Kaikki tuo edesauttaa myös paranemisessa.

Ja sitten on todettava, että aivan supersuloinen tuo sinun puutarhailunurkkasi:)

Kohti keväthaaveita♥

Anja kirjoitti...

Ulkoilu tekee hyvää, sen olen minäkin huomannut, minä teen kävelylenkkejä iltaisin. Hienoa että kaikki tutkitaan tarkoin ja saadaan hoidettua pois ja että hoidotkin sujuvat. Mukava on puutarhahommia puuhailla tuossa nurkkauksessa :) Hyvää vointia sinulle!

pirkko kirjoitti...

Hyvältä kuulostaa :) Hienoa, että jaksat ulkoilla noin reippaasti, se on todella merkittävää monella tavoin! Tsemppiä.

Vallaton mummeli kirjoitti...

Olet mielessäni. Toivotan jaksamista ja reipasta mieltä! <3

Päivi Pousi kirjoitti...

Kaikkea hyvää sinulle!
Nautitaan auringon lisääntyvästä valosta ja kevään lähenemisestä.
Mukavaa matkaa!

Kruunuvuokko kirjoitti...

Hienoa, että jaksat olla positiivisela mielellä. Se auttaa varmasti kanppailussasi sairautta vastaan. Sinulla on perhe ja ystävät, jotka kulkevat vierelläsi ja se on varmaan sinulle suuri voimavara.

Irmastiina kirjoitti...

Mukava lukea positiivista postaustasi...:)
Toivotaan, että pääset heti leikkaukseen...ylihuomennahan on
14 päivä.
Mukavaa laskiaista sinulle♥

Irmastiina kirjoitti...

Mukava lukea positiivista postaustasi...:)
Toivotaan, että pääset heti leikkaukseen...ylihuomennahan on
14 päivä.
Mukavaa laskiaista sinulle♥

Susanna kirjoitti...

Kovasti tsemppiä hoitoihin. Positiivinen asenne auttaa toipumisessa, näin olen kuullut sanottavan.

Inkivääri kirjoitti...

Kiitos kaikki armaat lämpimistä viesteistänne!

Kutri, unohda se päänlyöminen - paitsi, että teit sen jo. Ei kaikesta millään pysy kärryillä! Kiitos muistamisesta myös rukouksissasi - Esikoisen vihkipastorikin oli luvannut muistaa ja monimoni muu ja se tuntuu hyvältä.

Viikon päästä saan tietää tuliko hyvä kuva - toivottavasti:)

intopii kirjoitti...

Rakas Inkivääri, voi per... ja sammakko, sanoisi veljeni. Syöpäkö! Mitä ihmettä, sinulla?? Oi miten vastenmielisen inha asia sinua on kohdannut, ja miten käsittämättömällä tyyneydellä (luin kaikki postauksesi) kirjoitat - rohkeasti - siitä tänne meille, vaikka mielesi täytyy käydä aivan valtavilla kierroksilla.

Toivotan sinulle ja perheellesi voimia ja mielenrauhaa, mikäli sellaista on jotenkin saatavissa. Ja uskoa. Asiat kyllä järjestyvät, niin niillä on tapana.

Sinua lämpimästi ajatellen ja voima-aaltoja ((((( ))))) lähettäen intopii

Harakka kirjoitti...

Heti törmäsin niin todella kauniiseen banneriin, se aukesi mulle heti kauniina!
Mutta anteeksi myös mun puolestani, kun en ole blogissasi käynyt pitkiin aikoihin.
Nyt vasta, kun kommentoit mulle, havahduin, että oli olemassa myös Inkivääri!

Stemppiä sulle toivotan ja varmaan, uskon niin, että hyviä tuloksia saat. Olen satavarma, että paranet täysin!
Jotenkin mulla vaan on sellanen tunne, varmuus..että paranet ihan kokonaan.
Uskot Jumalaan, korkeimpaan ja Hänellä on meille kaikille suunnitelma jo heti, kun synnymme.
Uskon myös siihen, että sun kohdallasi aika ei ole vielä pitkiin aikoihin!
Oikein hyvää matkaa sulle sinne etelänmaihin lämpimiin kevättä odottelemaan!

Inkivääri kirjoitti...

Kiitos tytöt, kyllä toiveet ovat korkealla. Juuri tuossa tsemppasin itseäni ajattelemalla, kuinka me Isännyyden kanssa ollaan vanhoja ja peräkanaa marssitaan rantaan veneelle ja verkkoja kokemaan, tosi vanhoina:)

Amazing Counters