Syöpäpäiväkirja osa 4 - matka, jota en tilannut

Docrateksen lääkäri suositteli vielä kokovartalokuvausta, kun keskussairaalassa oli tulossa vain keuhkojen kuvaus levinneisyyden kartoittamiseksi.  Samalla katsottaisiin maksakirurgeja varten maksasta kolmivaihekuvaus leikkausarviota varten ja niin kävimme Helsingissä toisenakin päivänä.  Paperini ja kuvani kävivät lausunnolla maksaklinikassa, josta näytettiin vihreää valoa - ensin muutama sytostaattikuuri, sitten kuvaus ja leikkaus, jos lääkkeet ovat tehonneet.  Etäispesäkkeet ovat kohdissa, joista voidaan leikata, mutta mahdollisimman pienet niiden olisi hyvä olla.  Toisaalta maksaklinikka löysi samoista kuvista, joista tavallinen rtg-lääkäri löysi kaksi etäispesäkettä, kolmannenkin, mutta kuitenkin leikattavissa oleva sekin.

Aivan joulun alla oli sitten onkologin vastaanotto myös omassa sairaalassa ja  sain kuulla tarkemmat suunnitelmat miten asiassa edetään.  Keskussairaalan syöpäpoliklinikan tunnelma on aivan eri kuin akuuteilla osastoilla - kaikki tervehtivät kaikkia ja koko henkilökunta on niin ystävällistä ja rauhoittavaa.  Kyselinkin siitä ja sanoivat, että kyllä siellä ihan tarkoituksella halutaan pitää tunnelma sellaisena - sairaus ja hoidot jännittävät potilaita, sairaus itsessään ei tee sairaaksi, mutta hoidot voivat aiheuttaa ikäviä sivuvaikutuksia, joten pyritään siihen, että osastolle olisi edes hyvä tulla. Sain kuulla, että joulutauon takia hoidot päästään aloittamaan vasta tammikuun toisella viikolla.

Tuli joulu, jota laitettiin koko perheen voimin, esikoinenkin tuli nuorikkonsa kanssa vaikka heillä oli lomat vähissä häiden takia ja oli ollut tarkoitus olla ensimmäinen joulu pois kotoa ikinä.  Tilanteeni muutti suunnitelmia ja hekin viettivät joulun Suomessa.  Vatsani oli vielä leikkauksen jäljiltä vähän arka, joten kaikki apuvoimat olivat tarpeen eikä minun olisi kyllä tarvinnut mitään tehdä, jollen olisi jaksanut.   Totta kai sairauteni antoi sävynsä juhlalle, mutta siinä joukolla ollessa sen myöskin pääsi unohtamaan välillä.

Joulua touhutessa aika kuluikin nopeasti ja tammikuun toinen viikko ja ensimmäinen sytostaattihoito tulivat vastaan nopeasti, vaikka aikataulun kuullessa tuntui, että meneepäs kauan.   Siinä välissä oli hiljaiseloa - aloin kävellä taas pitkää lenkkiä jossain vaiheessa, kun leikkaushaava parani hyvin - puolitoistatuntia sauvakävelyä aamuisin tekee niin hyvää sekä henkisesti että fyysisesti!   Asiasta puhuttiin paljon puolison kanssa ja hyvin vahva usko paranemiseen muodostui:kaikki lääkärit ovat antaneet hyvät toiveet paranemisesta, joten miksi en itsekin luottaisi siihen?  Toki takaraivossa on tieto sairauden arvaamattomuudesta, mutta tämän hetken tiedon mukaan elän niin normaalisti kuin voin ja suunnittelen tulevaisuutta kuten ennenkin.

Nyt on takana jo kolmas sytostaattikuuri, kahden päivän kuuri kahden viikon välein ja mitään erityisen pahoja sivuvaikutuksia ei ole tullut - niistä olen selvinnyt muutamalla pahoinvointilääkkeellä.   Neljä-viisi päivää hoidon jälkeen ovat vähän hiljaisia, mutta olon kanssa pärjää kyllä.  14.2. on maksan ct, jonka perusteella arvioidaan pääsenkö jo leikkaukseen.  Leikkausta odotan kovasti:tuntuu, että sitten vasta voin sanoa, että paha on poissa ja sitä seuraavat hoidot ovat sitten pienempien peikkojen karkoitusta.

Kuopus kirjoittaa ylioppilaaksi ja juhlat olivat murheena - ajattelin jo, että pitää vuokrata joku juhlatila.  Apuun tulevat ystävät ja sukulaiset: he ovat sitä mieltä, että ylioppilasjuhlat ovat kotijuhlat ja  lupasivat järjestää ne:)  Se olikin ainoa huoli muusta elämästä, muuten voin keskittyä olemaan sairaslomalaisena ja parannella itseäni.

Mielessä on jo ensi kesä, pelakuut on leikattuna ja pistokkaat kasvamassa, siemenpussien rapistelu alkanut, vaikka kylvöjen kanssa pitää vielä malttaa mielensä, muuten olen pulassa honteloiden taimien kanssa hetken päästä.  Joku pieni reissunenkin on mielessä - sytostaattien ja maksaleikkauksen välissä on ilmeisesti pitempi tauko, jotta sytostaatit ehtivät poistua elimistöstä, koska ne estävät haavan paranemista.  Siinä välissä voisi käydä jossain Välimeren rannoilla ottamassa etukäteiskosketusta kevääseen:)

Tässä on kasvipuuhanurkkani kotona...