torstai 21. heinäkuuta 2011

Salaattia, nam!





Ja vähän muutakin - ensimmäistä kertaa saan papujakin, tai ainakin ne kukkivat, kun esikasvatin taimet; suoraan peltoon kylvettynä on suostunut kasvamaan vain härkäpapu.  Tilli on vielä pientä ja surkeaa, mutta kesähän on vasta puolessa:) ja punasipulien välissä pyrkii korianteri ylös.  Salaatti ei taida isoksi ennättääkään eikä mangoldi, niitä syödään jo täyttä häkää ja pienet lehdet onkin ihan parhaita - ei tarvitse edes pilkkoa, kun laittaa vaan sellaisenaan salaattikulhoon.  Kesäkurpitsoja on vasta maistettu, mutta hetken päästä niitä saapi syödä urakalla, jos vanhat merkit paikkansa pitää8]

Juuri törmäsin tietoon, että isomaksaruohoa voisi syödä, oletko sinä maistanut?  Minä en ole koskaan ennen kuullutkaan, mutta jahkas voitan ennakkoluuloni aion maistaa, siinä olisi monivuotinen ja itsensä hoitava salaattikasvi!  Hans Välimäki sitä kehui Uudessa mustassa.

9 kommenttia:

Unelma kirjoitti...

Ihana salaattilava.
Tuo viininlehti salaatti on ainakin kaksi vuotista. Meillä nousi keväällä viime kesäinen viininlehti hienoon kasvuun. Nyt se kukkii ja tekee siementä.

Jael kirjoitti...

IHana kasvimaa sinulla:) Ollessani nyt Mikkelissä ystävän luona söimme joka päivä hänen kasvimaaltaan poimittuja nuoria salaatinlehtiä ,ja hyvän kastikkeen kanssa ne olivat herkkua. MOnet tutut kasvit ovatkin syötäviä;meillä sellaisia löytyy täälläpäin talven ja kevään aikana.

Inkivääri kirjoitti...

Unelma, juups, viinisuolaheinää minulla onkin - se on kaupan ruokapuolelta ostettu ruukku, joten olen tiedän mitä syön. Noissa muissa onkin onkelmana, että ei ihan varma kasvista8) Esim. niittyleinikkiä olen tottunut pitämään myrkyllisenä, mutta mukulaleinikki mainittiin syötävien listalla...

Yaelian, luonnonkasveista saisi täälläkin jo varhain vihreää lautaselle, kun vaan tuntisi ne:)

Mäntylän Mummi kirjoitti...

Oman maan kasvatuksia ei voita mikään ja varsinkaan nuoria salaatinlehtiä. Tilli on kyllä jännittävä kasvatettava, sillä joskus onnistuu ja joskus taas ei todellakaan. Tänä kesänä meillä niitetään jo kolmatta satoa ! =O Sattumalta aivan tiesin tuosta isomaksaruohosta, jota maistelin pari vuotta sitten ihan omasta kukkapenkistä. Lapsonen kokkailee nyt siellä turussa ja tuntee myös villiyrttejä, joista taas Sami Tallberg on kirjoittanut oikein hyvän kirjan. Kaikkea sitä löytyy pientarelta :)

tia kirjoitti...

Ja vielä tällainen ihanuus sinulla siellä, kyllä kelpaa herkutella ;-)

betty kirjoitti...

Kivat lavat ja kaikki on niin rehevää ! Tosi suloinen tuo tillin nimikyltti !
Luin myös jokin aika sitten Aamulehdestä Sami Tallbergin haastattelua, ja siinä kuulin ekaa kertaa isomaksaruohon olevan herkkua. Piti niin maistaa sitä, mutta ajatukseksi on vielä jäänyt, mutta vielä on kesää jäljellä...

Nettimartta kirjoitti...

Mainio tuo metallinen tillikyltti. Tommosia ei ehkä meidän Myrsky-mustimmekaan keräilisi :)

Hyvältä näyttää ryytimaallasi.

elämäni matkat... kirjoitti...

Nam nam, hyvältä näyttää. Ja tilli-kyltti on munkin mielestä hieno.
Enpä ole kuullut, että maksaruohoa voisi syödä -ei ihan ekana tule mieleeni. Kerro ihmeessä, jos sitä maistat!

Inkivääri kirjoitti...

Aila, tarttis kattoo sitä kirjaa, löytyykö varmat tunnistustiedotkin. Tilli on kyllä, samalla paikalla ei sovi kasvattaa seuraavana kesänä tai ei tuu mittään:)

Tia, kyllä vaan kelepaa:)

Betty, jotain maksaruohoa maistoin ja tuli vähän suolaheinä mieleen, liekö maksaruohossakin oksaalihappoa? Poijaat minulle nuo lavat nakutteli, vähän on huteroita, mutta aikansa menevät:)

Nettimartta, olis ainakin hampaat kovilla8] Löytötavaratalosta tein tämän nimikylttilöydön:)

Elämäni matkat, suolaiselta se maistui, taitaa olla oksaalihappoa siinäkin:)

Amazing Counters