Tunnustuksia

Saila Saaripalstalta ja Ansa Piha ja pientareelta lähettivät mukavan tunnustuksen, kiitos siitä:)

Tunnustus sisältää kolme kysymystä - kysymystä, joihin voisi vissiin jokaiseen vastata yhden romaanin verran:): 

1. miten puutarhainnostus ja puutarhablogin pitäminen syntyivät
2. mikä on erikoisin, ihmeellisin, harvinaisin, tunnearvoltaan suurin tai kaunein lempikasvisi
3. mikä on puutarhafilosofiasi
 

1. Puutarhainnostus on varmaan itänyt ihan lapsuudesta asti, mummulan köyhän torpan pihalla oli monenmoista kukkaa ja kasvia.  Muistan kuinka mummo hoivaili arvokasta joriininjuurakkoa talvien läpi kellarissa ja istutti sen sitten keväällä tuvan nurkalle, näkyvimpään paikkaan ja kyllä se sitten kukkikin läpi kesän suurin valkoisin kukin.  Ensimmäinen vuokra-asuntoni oli omakotitalon yläkerta ja sain kuin sainkin kasvimaan  laidalta pienen pläntin itselleni salaattia, persiljaa ja kehäkukkaa varten.  Puutarhat ja puistot ovat aina kiinnostaneet myös kaupungissa ja jos nyt asuisin kaupungissa harrastaisin varmaan ns. kaupunkiviljelyä - olisinpa keksinyt sen jo nuorena:)  Uudelle tasolle puutarhaintoilu nousi omakotitalon myötä - kaupunkitalossa oli vain se paha puoli, että se oli melkein kesän yksin, kun me oltiin mökillä.  Siinä kävi sitten niin, että kukat olivat aika pitkälle purkeissa ja herra Isännyys marisi:kaikkeen sitä joutuu naisten kanssa, kun kyöräämään puutarhaa peräkärryllä maan äärestä laitaan:D

Muutettiin sitten kokonaan maalle, nettikin alkoi jossain vaiheessa toimia niin, ettei enää ennättänyt virkata sivujen lataantumista odotellessa - niinpä löysin puutarhasivut, puutarhanetin ja joukon ihania ihmisiä saman harrastuksen parista.  Keskustelupalstoilla yleensä puhuttiin niin julmasti toisilleen, että puutarhakeskustelut olivat kuin keidas erämaassa  - niillä kokeneet jakoivat auliisti neuvojaan ja ihania kuviaan ja siemeniä ja taimia vaihdeltiin innokkaasti.

Eihän siitä sitten ollut pitkä matka oman blogin perustamiseen - puutarha ja käsityöt laajenivat maalaiselämään ja valokuvaukseen, talvella puutarha on lumen alla ja puutarhuri puuhaa muuta:)  Puutarhakokemuksia on mukava jakaa toisten kanssa ja toisten kuvista saa itse paljon virikkeitä ja toisaalta on mukava näyttää kuvin, mitä itse on saanut aikaiseksi.

2.  Kasvikysymys on ihan älyttömän vaikea - onko ihan pakko valita joku ylitse muiden?  Minulla ei ole erikoisuuksia eikä ihmeellisyyksiä, koska olen kovasti koittanut haalia kaikkia perinnekasveja.  Ennen en edes tykännyt ruusuista tai pioneista, en mistään suurista ja näyttävistä kasveista, ne tuntuivat jotenkin liian pompööseiltä minun makuuni.  Nooh, tulin sitten keski-ikään ja nekin alkoivat kelvata, nyt suorastaan haalin niitä(kin).  Joku sanoi, että nainen tietää tulleensa keski-ikään alkaessaan tykätä ruusuista.  Osansa lienee myös isolla tontilla ja avaralla maisemalla, johon isommatkin kukat kyllä uppoavat.  Tässä kirjoittaessa nousee mieleen parikin eri kasvia, toinen pieni ja herkkä varjohiippa (epimedium) ja toinen suuri ja komea pioni Festiva maxima.  Varjohiippa on pieni ja vaatimaton, mutta kuitenkin tosi kaunis punareunaisine sydämenmuotoisine lehtineen, jotka ovat talvenvihreitä.   

Pionin kanssa kävi niin, että ostin syksyn poistomyynnistä komean punaisen pionin.  Seuraavana kesänä osoittautui, että olinkin saanut komean valkoisen pionin, vain pieni ripaus punaista terälehtien laidoilla.  Kukka on kuitenkin kaunis, kuin samettia ja tuoksuu ihanalle.  Valkoinen on oikein hyvä väri, jota en olisi ostanut tieten ennen kuin olisin kerännyt kaikki punaiset:)

Tarhavarjohiippa - Epimedium x rubrum

Paeonia 'Festiva Maxima'
3.  Puutarhafilosofiani?  Joitakin periaatteita on kantavina voimina:itse tehden ja mahdollisimman luonnonmukaisesti, ajan kanssa ja nautiskellen - puutarha on ihana syy viettää kesä ihan pihalla nauttien auringosta ja ulkoilmasta.  Raatamista harrastetaan vain joskus kuntoilumielessä:)  Olen melkoisen suurpiirteinen ihminen, joten puutarhassakin on ajatuksena, että antaa kaikkien kukkien kukkia - tosin joitakin kukkia pidetään vähän enemmän aisoissa kuin toisia eli harrastan kyllä jossain määrin myös kitkemistä.  Kuitenkin tulee mieleen viimekesältäkin, kun kukkien yli nousi ihan kukkapenkissä timotein tähkä ja se oli mielestäni niin kaunis siinä, että annoin olla, useimmitenhan kerään niitä maljakkoonkin kukkien joukkoon.

Laitanpa joukkoon toisenkin tunnustuksen, jonka jo aikaa sitten laittoi tulemaan Tylsä Mörökölli, joka ei kyllä ole sen enempää tylsä kuin mörököllikään:D  Kiitos tunnustuksesta:)

Näitä varmaan piti jakaa myös eteenpäin?  Tervetuloa poimimaan tunnustus mukaasi jokainen sinä, joka löydät puutarhablogisi seurattavistani ja liebstereitä olette kaikki samalla listalla:)