Syöpäpäiväkirja, osa 2 - matka, jota en tilannut

Pääsin siis leikkaukseen viikko siitä, kun sain tiedon sairastavani syöpää eli todella nopeasti ja aika meni ajatukseen sopeutumiseen.  Itkettiin, naurettiin, ihmeteltiin, puhuttiin lasten kanssa, pelättiin, kerättiin luottamusta, etsittiin tietoa asiasta.  Iso juttu oli se, että Esikoinen oli lähdössä nuorikkonsa kanssa häämatkalle Karibianristeilylle.  Ajattelin ensin olla kertomatta hänelle asiasta ennen matkaa, vaikka hän oli kyllä vakuuttanut, että hänelle pitää tutkimustuloksista aina raportoida.  Mutta että lähteä matkalle tuo tieto mukanaan!

Kuitenkin, koska leikkaus sattuikin sitten häämatkan ajalle asia oli pakko kertoa.  Joku sisaruksista olisi saattanut sen vahingossa paljastaa tai koska leikkauksessa on aina riskinsä tuntui, että on hänen asiasta tiedettävä.  Asia siis kerrottiin ja kyllä hän sitä mieltä oli, että niin pitikin - hän ei halua elää siellä kaukana epävarmuudessa ajatellen, että mitä minulle nyt ei kerrota.  Niinhän itsekin haluan tietää missä mennään etten sitten kotona mieti, että kerrottiinko kaikki...

Torstaina 15.11. oli leikkaus: se meni hyvin, mitään ennentietämätöntä ei löytynyt ja haavakin parani sujuvasti.  40 senttiä paksusta suolesta pienempänä kotiuduin tiistaina leikkauksen jälkeen.   Tuntui hyvältä, että sairauden lähtökohta oli poissa, vaikka en voinutkaan vielä huokaista, kuten Nunnuliina Kutsumaton vieras -blogissaan:paha on poissa.  Toiveikkaana kyselin lääkäriltä, että voinko nyt huokaista helpotuksesta, että eihän ne etäpesäkkeet leviä niin helposti kuin alkuperäinen, mutta siten ei voi kuulemma lohduttautua.  No, isoin osa siitä kuitenkin on poissa, koska etäpesäkkeet ovat vielä pieniä.

Sitten alkoi odotus - haavan pitää parantua kunnolla ennen kuin voidaan aloittaa sytostaattihoidot, kuusi viikkoa.  Kutsua syöpäpoliklinikalle siinä sitten odoteltiin ja mitään ei kuulunut.  Ajattelin, että informaatiovastaanotto olisi voitu pitää jo haavan paranemisen aikana, että hoidot sitten alkaisivat heti.   Mitään ei kuitenkaan kuulunut ja ajatukset risteilivät toivosta epätoivoon...

Pelargoni talvella, pieni lehti pitkässä varressa koittaa ojennella aurinkoa kohti