Puutarhavieras

Ei tämä elämä pelkkää sairastelua ole ollut.  Vaikka hoidot ovat vieneet voimia ja puutarha on vähän päässyt rämettymään väsyviikkojen takia olen kyllä hulluna kukkahömppänä ostellut ja istutellut uusia ihanuuksia niinä päivinä kun vaan suinkin tehdä jaksaa.

Nettiä paljon moititaan, mutta itse olen saanut ihan oikeita ystäviä tätä kautta nimenomaan puutarhaharrastuksen parista.  Luonani on käynyt muutama ja itse olen käynyt taimenvaihdoissa ja avoimissa puutarhoissa nettituttujen luona.  Yhden nettitutun kanssa tavattiin sairaalassa taimivaihdon merkeissä, yksi ihana on sairaalassa töissä ja käy minua moikkaamassa, kun olen hoidossa ja onpa yksi nettituttu ollut itsekin hoidoissa samaan aikaan.

Viime kesänä meillä kävi Ruusunmekko-blogin kirjoittaja.  Häneen olen tutustunut facebook-puutarharyhmässä ja ihan oli kuin olisi vanhan tuttavan tavannut, kun oikeasti tämän sydämellisen ihmisen puolisoineen tapasin.

Hän oli löytänyt kauniita kuvakulmia meidän pihasta ja kirjoitti käynnistään omaan blogiinsa.  Kannattaa lukea muutkin postaukset hänen kesäkierroksestaan ja omasta puutarhastaan, joka on aiwan ihana!

Kuvassa on viime kevään tulppaaniloistoa, ensi keväänä taitaa olla vaatimattomampaa, sillä uusia ei juuri tullut istuteltua.  Siinä oli kaikkea tärkeämpää, ihan oikeasti, niin kuin ensimmäisen lapsenlapsen ristiäiset syyskuulla Sardiniassa.  Ja kun sinne asti mennään viivytään tietysti vähän pitempään...

No onkos tullut kevät...

Jäi iso sipulitilaus tekemättä, kun yhtäkkiä ollaankin jo niin pitkällä syyskuun puolella - no, eikun keruueriä lähikaupoista ja tekemään kevättä:)  Samalla saapi korjata satoa ja ihmetellä Teresanruusua, joka päätti aloittaa uudelleen kukinnan...

Syyskuu saapui

Syyskuu ei onneksi kuitenkaan vielä tuonut pakkasia tullessaan, onkohan pelargonit ikinä olleet näin myöhään pihalla?   Pitää ne nyt kuitenkin tupaan keräillä, kun ensi viikolla ollaan reissussa, kumminkin silloin pakkasta pukkaa.  Ollaan lähdössä Esikoisen tupaa katsomaan Lontooseen, vuoden ovat jo kohta asuneet talossaan enkä ole päässyt käymään, kun odottelin sitä paranemistani ja sitten tuli kesäkiiruut.

Lämpimät säät houkuttavat pihalle, mutta taitavat nuo hoidot kuluttaa, kun ei niin paljon jaksa kerralla tehdä - mutta mikäs pakko, vähemmälläkin toimeen tullaan.  Omppuja tulee ihan mukavasti, marjoja on säilötty pakastimeen - kesää talletettu talven varalle :)  Kurtturuusu jakaa mielipiteet, mutta minä tykkään siitä ja annan olla - muitten ruusujen lopetettua se vain jaksaa jatkaa.  Viime kesänä istutettu syyshortensiakin kukkii, toivottavasti kotiutuu kunnolla tänne.  On noita kylällä pihoissa, että toivoa on.

Etukeväästä loppukesään

Voi voi, blogi on jäänyt ihan heitteille.  Täytyy tehdä tunnustus:kirjoitan blogia feisbuukissa 8)  Tai ainakin blogimaisesti - sinne kun lisää kuvan, niin saa kirjuutella pitempiä lurinoita ja käyttö on astetta helpompaa kuin blogin.  Mutta mistä minä saisin teidät kaikki bloggaajatkin sinne?  Ajatusta täytyy kehitellä.  Mutta siis hengissä ollaan, juhannus on vietetty untuvatakissa ja heinäkuu hepenissä ja ihan pihalla - nyt jymisee ukkonen niin tulin koneelle. Olen edelleen hengissä vaikka kävikin niin, että en parane, nyt toivotaan vaan mahdollisimman pitkää ikää, sillä hoitojen avulla saattaa saada vuosia lisäaikaa.  Ja vuosien aikana voi tulla uusia hoitoja ja ihmeitäkin tapahtuu.  Sairaus itsessään ei vieläkään tunnu missään, hoidot rasittavat, mutta pärjään, ehkä kiitos hyvän pohjakuntoni ja sen, ettei ole mitään muita sairauksia.

Puutarha rehottaa ihan hulluna, vaikka ostan pieniä kasveja en ymmärrä kun ne  muuttuu täällä suuriksi 8)  Ympäristövaikutustako lienee, joutuvat suurien rinnalla pinnistämään ylös?  Marjat kypsyvät vauhdilla ja viinirypäleitäkin taas tulee välivuoden jälkeen...

Koissunpentuja - puppies made by Finnish Spitz

Taas sain pikkuterapeutteja hoivatakseni - vielä ei näistä kyllä juuri vaivaa ole, kun emo hoitelee lapsoset.  Emolle vain pitää olla ovimikkona, kun usein pyörähtää pikaiseen pihalla :)  Ja vielä riittää kesäkukkia ja aurinkoisia päiviä - ihanata intiaanikesää...

Kesä jatkuu, ihanaa!

Kesä on ollut vähän sellaista jokatoinenviikko -elämää, joka toinen viikko on hoidot ja silloin voimat aika lailla vähissä, mutta se toinen viikko sitten ihan normaalia touhua.  Ihan pihallahan se aika sitten pakkaa kulua - marjoja on poimittu ja syöty saman tien oikein urakalla ja loput säilötty pakkaseen.  Vadelmia tulee vielä vähän ja kohta poimitaan puolukat, sitten onkin marja-aika loppu ja jatketaan omenoilla :)

Kukkia tulee ja kukkia menee - unikot, nuo joka kesän suosikit kukkivat nyt aikaa myöhään, mutta kukkivat kumminkin, tässä keväisten sipulikukkien lehdet peittäen ruiskaunokkien ja malvikkien kanssa, on siellä pari rikkaporkkanaakin.  Meksikonhanhikki on tämän kesän keksintö, mutta ilahdutti jo tummanpunaisella kukinnallaan.

Koivutolppaan laitoin koristepöntön korkeutta tuomaan uuteen kukkapenkkiin, kunnes pensaat kasvaa ja punarinta pitää seuraa pihapuuhissa:)

Oikein ihania kesäpäiviä vielä kaikille, lämmintä on onneksi luvassa ensi viikolle.

 

 

 

Avoimet puutarhat

Suomessakin polkaistiin viime kesänä avoimet puutarhat -teemapäivä monen muun maan tapaan, tänä kesänä se oli siis jo toisen kerran.  Toiset eivät uskalla avata puutarhaansa varkaiden pelossa, useimmat varmaankin arvostelun pelossa, mutta muutamat rohkeat onneksi uskaltautuvat.  Meitä lähimmät olivat Hämeenkyrössä, kaksi erilaista ja persoonallista, mutta kaunista puutarhaa kävimme katsastamassa.

Anjan ja Detlevin puutarha oli kauniilla paikalla, alhaalla virtaili joki ja pihasta oli rakennettu sinne mukavat puuportaat.  Puutarhassa oli tosi paljon kauniita ja hauskoja rakennelmia, patsaita ja ideoita ja vanha rintamamiestalo oli taidolla remontoitu ja laajennettu mm. ihanalla lasishuoneella, jossa oli mm. takka.  Ja kiitos Anjalle muratin alusta - hän minulle sitä kaivoi ystävällisesti, kun ihmettelin onko se tosiaan kolmosella ulkona pärjännyt, kun oli niin suuri kasvusto.  Ja olihan se siinä jo ollut monta vuotta.

Niin ja niitä minun lempiasioitani löytyi - paljon kierrätystä ja ruosteista rautaa :)

Heinäkuisena aamuna

Voi että oli ihana pitkästä aikaa herätä aurinkoiseen aamuun, niin pitkään oli pilvistä jatkuvasti vaikkei onneksi sentään viimekesäiset tulvat ole toistuneet.  Aamukahvi terassilla ilman vällyjä on tämän kesän osalta ihan ylellisyyttä - ja vielä kera mansikoiden:)   Piti lähteä aamulenkille, mutta en sitten malttanut, vaan kiertelin pihalla ihmettelemässä aamusumua ja -kastetta ja muutosta, mitä väreissä ja näkymissä tapahtuu auringon noustessa ylemmäs ja ylemmäs.  Kameran kanssa tietysti...

Kyläkurjenpolvi on ihan villiintynyt, samoin palavarakkaus.  Hienoja kasveja, mutta ehkä saisi olla jotain muutakin!  Unikot ja liljat aloittelevat kukintaa, digitalis jatkaa - varret vähän maata myöten, mutta latvus onneksi koittaa kurkottaa ylöspäin, kärhöt vielä antavat odottaa itseään, mutta nupuista päätellen pääsee kukinnasta nauttimaan pikapuoliin.

Ruusut kukkivat ja levittävät makeaa tuoksuaan, olen niitä nyt istuttanut oikein tarkoituksella terassin ympärille enempi, tuoksunkin takia.  Kukkivat sentään vähän eriaikaisesti, voisi käydä muuten liiankin tuoksulliseksi ympäristö. 

Kurtturuusun kukkasista ajattelin keitellä ruusuvettä, kun semmoista olen nähnyt teeveekokkien käyttävän keitoksissaan, oletko sinä kokeillut?