Viimeistä viedään!

Leppoisia pyhiä :)

Ihan parasta joulussa - koko perhe koolla!

Syöpäpäiväkirja, osa 10 - matka, jota en tilannut

Matka jatkuu polveillen.  Liiankin pitkään on mennyt kirjuuttelematta, mutta välillä tähän jo kyllästyy ja haluaa ajatella kaikkea muuta.  Nyt kuitenkin on keuhko leikattu kaksi viikkoa sitten ja toiveissa on ettei muualla ole mitään kasvaimia enää.  Ihmeen hyvin on taas leikkauksesta toipuminen sujunut - mitä nyt vähän kylkiluitten päitä aristaa, kun niitä on väkisin väännetty auki keuhkoa kaivellessa.  Ja sattui pikkuinen onnettomuuskin juuri ennen leikkausta, kaaduin aamupöpperössä meidän rapuissa niin, että ainakin kaksi, ehkä kolmaskin kylkiluu murtui.  Onneksi samalta puolelta kuin suunniteltuleikkaus eikä keuhkoon mennyt luun päitä, joten leikkaus siirtyi vain viikon verran.  Olisin kyllä ollut melko lailla liikuntakyvytön, jos molemmilla puolilla olisi ollut vikaa.  Nyt vielä säästyi vasen puoli, joka on se minun vahvempani vasenkätisenä.

Koiranpennut lähtivät uusiin koteihinsa, äkkiä livahtivat nekin kahdeksan viikkoa...

Pelargonit eivät osaa ollenkaan lopettaa kukintaa vaikka on viime ajat ollut niiiin harmaata, tänään kyllä aurinko piristi pitkästä aikaa.

Syksy tuli

Kyllä se nyt jo on ääneen sanottava:syksy on tullut.  Viime yön pakkanen palellutti viimeiset unikot ja metsän ruskahan on jatkunut jo pitkään, kohta taitavat lehdetkin pudota.  Joka toinen viikko elämäni jatkuu, kun joka toinen viikko ei jaksa juuri mitään hoitojen jälkeen.  Kukkasipuleitakin tuli tilattua ja hoitojen siirryttyä viikolla siirtyi myös sipuloitten istutus, nyt asetan toivoni ennusteisiin, joiden mukaan vielä loppuviikolla saataisiin lämpimämpää säätä ettei ainakaan kaikki muutama sataa sipulaa ihan hukkaan menisi.

Koiranpennut kasvavat ja ovat aivan ihanan leikkisiä.  Kamalan nopeasti aika on mennyt, johan ne on kohta luovutusiässä!  

Koissunpentuja - puppies made by Finnish Spitz

Taas sain pikkuterapeutteja hoivatakseni - vielä ei näistä kyllä juuri vaivaa ole, kun emo hoitelee lapsoset.  Emolle vain pitää olla ovimikkona, kun usein pyörähtää pikaiseen pihalla :)  Ja vielä riittää kesäkukkia ja aurinkoisia päiviä - ihanata intiaanikesää...

Kesä jatkuu, ihanaa!

Kesä on ollut vähän sellaista jokatoinenviikko -elämää, joka toinen viikko on hoidot ja silloin voimat aika lailla vähissä, mutta se toinen viikko sitten ihan normaalia touhua.  Ihan pihallahan se aika sitten pakkaa kulua - marjoja on poimittu ja syöty saman tien oikein urakalla ja loput säilötty pakkaseen.  Vadelmia tulee vielä vähän ja kohta poimitaan puolukat, sitten onkin marja-aika loppu ja jatketaan omenoilla :)

Kukkia tulee ja kukkia menee - unikot, nuo joka kesän suosikit kukkivat nyt aikaa myöhään, mutta kukkivat kumminkin, tässä keväisten sipulikukkien lehdet peittäen ruiskaunokkien ja malvikkien kanssa, on siellä pari rikkaporkkanaakin.  Meksikonhanhikki on tämän kesän keksintö, mutta ilahdutti jo tummanpunaisella kukinnallaan.

Koivutolppaan laitoin koristepöntön korkeutta tuomaan uuteen kukkapenkkiin, kunnes pensaat kasvaa ja punarinta pitää seuraa pihapuuhissa:)

Oikein ihania kesäpäiviä vielä kaikille, lämmintä on onneksi luvassa ensi viikolle.

 

 

 

Avoimet puutarhat

Suomessakin polkaistiin viime kesänä avoimet puutarhat -teemapäivä monen muun maan tapaan, tänä kesänä se oli siis jo toisen kerran.  Toiset eivät uskalla avata puutarhaansa varkaiden pelossa, useimmat varmaankin arvostelun pelossa, mutta muutamat rohkeat onneksi uskaltautuvat.  Meitä lähimmät olivat Hämeenkyrössä, kaksi erilaista ja persoonallista, mutta kaunista puutarhaa kävimme katsastamassa.

Anjan ja Detlevin puutarha oli kauniilla paikalla, alhaalla virtaili joki ja pihasta oli rakennettu sinne mukavat puuportaat.  Puutarhassa oli tosi paljon kauniita ja hauskoja rakennelmia, patsaita ja ideoita ja vanha rintamamiestalo oli taidolla remontoitu ja laajennettu mm. ihanalla lasishuoneella, jossa oli mm. takka.  Ja kiitos Anjalle muratin alusta - hän minulle sitä kaivoi ystävällisesti, kun ihmettelin onko se tosiaan kolmosella ulkona pärjännyt, kun oli niin suuri kasvusto.  Ja olihan se siinä jo ollut monta vuotta.

Niin ja niitä minun lempiasioitani löytyi - paljon kierrätystä ja ruosteista rautaa :)

Syöpäpäiväkirja osa 9 - matka, jota en tilannut

Hei armakset, lepo vaan.  Olen saanut omasta keskussairaalasta erinomaista hoitoa koko ajan, ihana ja lämminhenkinen henkilökunta on hoitanut, antanut tietoa, vastannut kärsivällisesti tyhmiinkin kysymyksiin ja tukenut tarvittaessa.  Nyt kävi niin, ehkä lomat ja tosiasia on myös lääkäripula eli onkologin virka täyttämättä, että en saanut aikaa lääkärille vaikka uuden löydöksen jälkeen tiedontarve oli valtava.  Ei auttanut, kuin varata aika yksityiselle onkologille, koska tuntui todella ahdistavalta odottaa uuden löydöksen kanssa tietoa jatkohoidoista kaksi viikkoa tai ylikin - hoitaja sanoi yrittävänsä saada aikaa lääkärille seuraaviin hoitoihin, mutta hän ei voi luvata, ei liioin soittoaikaa.

Niinpä kävimme Isännyyden kanssa Helsingissä ja nyt oli todella onneksi, sillä muutokset ovat niin pieniä, että lri arveli niiden olleen siellä jo ennenkin, mutta tulleen juuri ja juuri näkyviksi tässä sytohoitojen tauon aikana, kun tehtiin se maksaleikkaus.  Hän antoi oikein positiivisen kuvan jatkosta - että ei tarvitse olla hirveän huolissaan ja uskoi että nämä kyllä hoituvat tässä entisillä hoidoilla.   Tieto oli tällä kertaa helpottava, mutta vaikka olisi ollut päinvastainenkin, olisin halunnut sen mahdollisimman pian, että voin alkaa joko taistelemaan tai sopeutumaan, epävarmuus ja pelko on todella kuluttavaa.

Mutta tällä kertaa siis huonot uutiset olivat hyviä uutisia - tai ainakin ne eivät olleet kovin huonoja uutisia.  Taistelumieliala on taas korkealla, kyllä minä tämän vielä selätän!  Syön terveellisesti, liikun kohtuullisesti ja lepään, kun väsyttää - liikunta varsinkin tuntuu pitävän yllä hyvää mielialaa.

Oikein ihanaa viikonloppua kaikille ja sorry hätäinen postaukseni ahdistuksessani, tämä on niitä somen huonoja puolia.  Ehkä voisi pitää lähipiirissä tällaiset ennen kuin purskauttaa pihalle...

Viime kesän aleliljat antavat parastaan, kesäkukkakylvöksistä siniset neidonkielet kukkivat, ihan lemppareitani ja viherhuoneessa on uusi parvekekalustesetti - olen heikkona tuommoiseen krouviin rautaan ruosteisen lisäksi...

Syöpäpäiväkirja osa 8 - matka, jota en tilannut

Matka jatkuu.  Valitettavasti tauti on levinnyt keuhkoon, vain toiseen, mutta kaikki on taas auki ja tuntuu, että aletaan alusta.  Koitan tässä kokoilla voimia uuteen taistoon - en edes tiedä vielä millaiseen.  Leikata kai voidaan ja ehkä sädehoitoja antaa ja kai ne sytostaatitkin auttavat...

Tähtipelargoni ilahduttaa ja tsinnialla on hauska kruunu...

 

 

Heinäkuisena aamuna

Voi että oli ihana pitkästä aikaa herätä aurinkoiseen aamuun, niin pitkään oli pilvistä jatkuvasti vaikkei onneksi sentään viimekesäiset tulvat ole toistuneet.  Aamukahvi terassilla ilman vällyjä on tämän kesän osalta ihan ylellisyyttä - ja vielä kera mansikoiden:)   Piti lähteä aamulenkille, mutta en sitten malttanut, vaan kiertelin pihalla ihmettelemässä aamusumua ja -kastetta ja muutosta, mitä väreissä ja näkymissä tapahtuu auringon noustessa ylemmäs ja ylemmäs.  Kameran kanssa tietysti...

Kyläkurjenpolvi on ihan villiintynyt, samoin palavarakkaus.  Hienoja kasveja, mutta ehkä saisi olla jotain muutakin!  Unikot ja liljat aloittelevat kukintaa, digitalis jatkaa - varret vähän maata myöten, mutta latvus onneksi koittaa kurkottaa ylöspäin, kärhöt vielä antavat odottaa itseään, mutta nupuista päätellen pääsee kukinnasta nauttimaan pikapuoliin.

Ruusut kukkivat ja levittävät makeaa tuoksuaan, olen niitä nyt istuttanut oikein tarkoituksella terassin ympärille enempi, tuoksunkin takia.  Kukkivat sentään vähän eriaikaisesti, voisi käydä muuten liiankin tuoksulliseksi ympäristö. 

Kurtturuusun kukkasista ajattelin keitellä ruusuvettä, kun semmoista olen nähnyt teeveekokkien käyttävän keitoksissaan, oletko sinä kokeillut?