The puppies are growing

Pennut pirpanat alkavat olla parhaimmillaan - vauhtia riittää, mutta hampaat on vielä kohtuullisen kokoiset:)  Minulla on ollut kaikenlaista pientä vaivaa tässä - oli joku juttu, joka olisi voinut olla allergiaa, mutta ehkä olikin parvorokko  tms. virusjuttu, kun tuli sitten kuumekin ja vähän muuta.

Joulu kuitenkin lähestyy ja pikkuhiljaa olen siivoillut ja laitellut vähän somisteita, kuusi on haettuna ja tulee olemaan pääosassa koristusten suhteen.  Nuoriso on luvannut laittaa jouluruuat ja haluavat laittaa kaikki alusta alkaen, joten sekin asia on järjestyksessä, voin keskittyä parantelemaan itseäni:)

The puppies:)

Tämmöistä mukavaa meille nyt kuuluu - itsenäisiä pieniä pentusia.  Suuhun on kasvanut naskalit, joiden pistoilta on vaikea välttyä ja vauhtia riittää ja juhlapäiväkin menee vähän karnevaalitunnelmissa:)

Oikein hyvää Itsenäisyyspäivää sinullekin, ehkä vähän arvokkaammissa merkeissä.

Vähän lisää koissuja - puppies

Kiitos kaikille myötätunnostanne, hyvät ajatukset tuntuvat kantavan!  Meidän Isännyys oli kuin muuri ennen sitä viimeistä tietoa, mutta sitten hänkin alkoi murtuilla.  Jostain sain itse kerättyä voimavaroja siinä vaiheessa ja ilmoitin, että elä vain luulekaan pääseväsi minusta näin helpolla, en aio tähän kuolla:]   Olen edelleen luottavainen ja patologin vastauksen mukaan on kyse tavanomaisesta ja yleisestä laadusta, joten siihen lienee eniten tutkittuja ja hyväksihavaittuja lääkkeitäkin.

Pennut kasvavat nopeasti ja liike ja ääni lisääntyy - kohta eivät vauvalan laidat enää pidättele pikkuisia.  Edellisen pentueen jälkeen on kodinhoitohuoneen sisustus muuttunut eli lisääntynyt ja nyt on sormi suussa minne lapset seuraavaksi!  Toivottavasti keksin ennen kuin valitsevat itse paikkansa:)

Oikein mukavaa viikonloppua sinulle:)

Arpajaisvoitto

Riitta-Sinikka Romylyyli blogissaan järjestää tuon tuosta ihanoita arpajaisia - nytkin 11.11. päivämäärällä jo uudet.  Onnetar suosi minua aikaisemmin ja sain ihanan pikkujoululahjan juuri sopivasti ilahduttamaan huonojen uutisten viikkoa.  Jouluun valmistautuminen voi tänä vuonna olla olosuhteiden pakosta vähän vaillinaista - tai ei sitä tiedä, jos perhe hyvinkin innostuu, jos minä en jaksa:) Paketissa oli myös niin kaunis kortti, mutta se olikin luiskahtanut avatessa lattialle, keskimmäisestä kuvasta huomasin jotain valkoista pilkistävän. Ja nuo kivat rautaiset adventtinumerot, jotka ovat olleet hankintalistalla ja savariinivuoka ja ruutuliina ja suloinen pilkullinen sydänkoriste.

Hrrrrrrrrrrr!

 

 

Sumussa vietetyn syksyn jälkeen tulikin sitten kirkas pakkasaamu ja kuorrutti kaiken kimaltelevaan sokerihuurteeseen, ruohikollakin loistivat tuhannet timantit.  Sain apua pihan talvikuntoon laittoon juuri sopivasti edellisenä päivänä niin, että paljonkaan ei jäänyt pakkasen armoille.  Ja lumenhan satoikin sitten heti päälle ja peitteli armollisesti loput:)  Ja tänäänkin on kylymä!

Anemian syynä ei olekaan keliakia - syy löytyi ja hoidettiin, joten eiköhän tässä taas ala voimatkin palautua, kun hb. paranee pikkuhiljaa.  Hieno juttu ettei ollutkaan mitään kroonista:)

Kuopus täytti 18 vee ja sai ajokortin saman tien - oletteko kaikki äidet samanlaisia:huoli nuoresta kuskista on alkuun suuri, kyllä siihen sitten taas sopeutuu, kun aikaa kuluu ja kaikki osoittautuu sujuvan hyvin?  Nyt vaan  sattuivat nämä kaikkein pahimmat ajokelitkin... Lohduttelen itseäni, että johan tuo ennätti kolme vuotta harjoitella mopoautolla - sillä vaan oli niin turvallinen ajonopeus.  Meillähän nuorten ajaminen on aika välttämätöntä heti kun vaan voi, kun lukioonkin on matkaa yli 30 km. ja bussillekin 7 km.

Tänään olisi sitten vihon viimeinen tilaisuus hankkia itselleen kunnon kannanotto-oikeus seuraaviksi neljäksi vuodeksi kunta-asioissa että eikun äänestämään  ellet jo ennakkoon käyttänyt oikeuttasi:)  Nythän ollaankin tavallistakin isomman äärellä - hallitus on leikannut kuntien valtionapuja ottamatta pois yhtään tehtäviä, joita se on niille antanut.  Se aikoo parantaa palvelua vähentämällä väkeä ja siirtämällä ennestäänkin suurten kuntiemme rajoja vieläkin kauemmas toisistaan. 

Itse olen ollut ja olen edelleen pienen ja ihmisen puolella niin kunnan kuin valtionkin hallinnossa ja aion toimia sen puolesta edelleen - vain siten yksittäinen ihminen voi oikeasti vaikuttaa omien asioidensa hoitoon.  En usko siihenkään, että maailma pelastuu kokoamalla ihmiset asumaan kerroksittain liki toisiaan vaan mielestäni haja-asutusalueella voi elää vähintäänkin yhtä ekologisesti kuin kaupungissa.

Auts, tästähän tuli nyt oikein saarna siihen nähden kuinka niukkasanainen yleensä olen, mutta menkööt nyt - KÄYKÄÄHÄN ÄÄNESTÄMÄSSÄ, kukin omien arvojenne ja tavoitteittenne mukaisesti, ihan riippumatta siitä mitä mieltä olette minun ajatuksistani:)

Tunnustus

Kiitos Kruunuvuokolle Puutarhan Lumo -blogista kivasta tunnustuksesta:)  Tunnustuksen saamisen lisäksi on tunnustettava muutama assia itsestään jaettava se:

Lempinumero:  Minulla se on 19 - vai onko se luku?
Alkoholiton suosikkijuoma: Vesi
Lempieläin: Kissa
Facebock vai Twitter:Facebook
Intohimoni: Puutarhanhoito
Suosikkiviikonpäivä: Sunnuntai
Suosikkikukka: Se, joka parhaillaan kukkii, kukin vuorollaan:)

Sinä, joka löydät blogisi suosikeistani tai huomaat minut oman blogisi lukijana, ota tunnustus mukaani - olette kaikki mun sunshineja:)

Ruudun takaa

Sadekesän jatkeeksi sateinen syksy - meidän rannassa tulvii taas.  No, riittää ainakin kaivossa vettä, onhan se oman kaivon omistajalle tärkeä juttu:)  Pelargonit viettivät kesän ulkona terassilla ja nyt kukinta jatkuu tuvan puolella.  Ensimmäisen kuvan kukka on kyllä edelleen ulkosalla - ikkunalaatikot tyhjennän kukkamaalle jossain vaiheessa - annan olla mahdollisimman pitkään, kun kukkia kerran vielä on.

Syys

Tästähän voisi melkein alkaa tykätä - maailma loistaa väreissä harmaanakin päivänä ja illalla saapi taas poltella kynttilöitä:)  Hiukkasen on tässä ollut blogissa hiljaista, sillä matkan jälkeen olin vähän kipeä ja todettiin hb. 84.  Siitähän tuli sairaalareissu ja syytä tutkitaan ja tutkimukset jatkuvat, koska varmaa tietoa syystä ei ole.  Hb. oli laskusuunnassa vielä, joten sain pari pussia punasoluja ja ne vähän oloa friskasivat, pää kestää paremmin muutakin kuin makuuasentoa.

Lomalla jaksoin kyllä  onneksi vielä ihan mukavasti vaikka kävely otti kyllä tavallista enempi voimille - ajattelin sen johtuvan helteestä.  Hyviäkin puolia, ei valvottanut edes täysi kuu niin kuin tavallisesti - nukun kuin tukki:)  Saa pitää peukkuja, että syyksi ilmenee joku ihan helposti hoidettava juttu, ei tässä nyt viitsisi terve ihminen alkaa enempi sairastelemaan.

Oikein ihanaista syksyn jatkoa ystävät:)

Love in the air - amore nell'aria - rakkautta ilmassa:)

Ihan pian!

Ihan pian Esikoinen tekee minusta oikean anopin - kääks, miksi anoppi ei koskaan kuulosta hyvältä?  Toivon niin, että minusta tulee hyvä sellainen, mutta eihän sitä koskaan tiedä...  Puolentoista viikon Sardinian reissu on kuitenkin edessä, huomenna aikaisin lähdetään.  Olkaahan kiltisti täällä sillä aikaa ja pitäkää peukkuja ettei syksy liikaa etene - pelargonit sentäs pelastin tuvan puolelle.  Ja viinirypäleet kypsyvät juuri kotimiehelle syötäviksi:)  Unikoita avautuu aina vain uusia, vieläköhän takaisin tullessa?

SE lähestyy

Vielä kukkii, aurinkokin välillä paistelee, mutta myös punertavat marjat pihlajain...  Vuotuiset rapujuhlat juhlittiin ja arkeen on taas hetkeksi palattu.  Pikapuoliin pääsemme onnellisissa merkeissä Sardiniaan, viettämään Esikoisen häitä - ihanaa!  Nyt vaan peukut pystyyn, ettei sinne iske se heidän kaipaamansa sadekausi juuri sinä aikana kuin me ollaan siellä puolitoista viikkoa:)

Lisää kärhöä - clematis Ville de Lyon

 

Tulihan niitä lämpösiä viel  ja kukkaan ennätti myös tämä jalompi kärhö.  Joka kesä on iloinen yllätys, sillä tämän ei oikeastaan pitäisi edes pärjätä näin pohjoisessa.  Niinpäs vaan selvisi viime talvesta ja vielä tästä viileästä märästä kesästäkin - kukinta vaan on ainakin kolme viikkoa myöhässä.  Mikä ei sinänsä haittaa, kiva saada syksyisten keltaisten joukkoon punaista:)  Oikein muksevaa elokuun lopupuoliskoa kaikille:)

Vihdoin kukassa! - Clematis intergrifolia 'Heather Herschell'

Luulin jo, että sade on pilannut nuput tai etteivät ne saa kylliksi aurinkoa, kun nuppuvaihe kesti niin kauan.  Eilenpä sitten ilahtuneena huomasin, että yksi nuppu on auki - kukka on juuri niin kaunis kellonen kuin odotinkin, oi tätä ilon päivää: melkein luulen, että kello helisee hiljaa:)

Niih ja en ole suotta säitä valitellut - kotikuntani on maan sateisin kunta heinäkuun aikana, että on se ihan mitattavissa ollut tosiasia, kun on tuntunut tavallista sateisemmalta.  Ja onhan meidän järvi vieläkin kuin keväällä yleensä - vesi on korkealla vieläkin.  Onni onnettomuudessa on, että puutarha tuntuu enimmäkseen nauttivan runsaasta vesimäärästä, kaikki kasvaa kohisten ja kukintaakin riittää, aika harva lopulta on sateista kärsinyt - tarhuri vissiin eniten8]

Ollaan jo elokuulla - vielä toivon pitkää ja kuumaa loppukesää:)

Aamuauringossa

 

 

 

Vihdoinkin sää lämpeni, olkoonkin vaikka ukkosten kera.  Meillä on nyt ymmärtänyt kahtena yönä olla sateet ja ukkoset ja päivällä poutaa, sehän on ihan passeli järjestys.  Kaikki kasvaa rehottaa ihan villinä, kasvit hukuttavat toinen toisensa ja oikein tässä mietin, että onko pieniä kasveja olemassakaan - semmoisia penkin reunaan sopivia, kun kaikki nykyiset retkottavat pitkin nurmikoita:) 

Nuo toiseksi viimeisen kuvan keltaiset kukkivat talon luoteisseinustalla - saavat aurinkoa vain aamulla varhain ja illallakin lyhyimmän päivän aikaan, nyt ei enää ilta-aurinko siihen yllä.  Ja pientareilla on valta vaihtunut - päivänkakkarat ja harakankellot tehneet tilaa karhunputkille, horsmalle ja isommille heinille...

Oikein ihanata alkanutta kesäviikkoa kaikille!