Syöpäpäiväkirja osa 9 - matka, jota en tilannut

Hei armakset, lepo vaan.  Olen saanut omasta keskussairaalasta erinomaista hoitoa koko ajan, ihana ja lämminhenkinen henkilökunta on hoitanut, antanut tietoa, vastannut kärsivällisesti tyhmiinkin kysymyksiin ja tukenut tarvittaessa.  Nyt kävi niin, ehkä lomat ja tosiasia on myös lääkäripula eli onkologin virka täyttämättä, että en saanut aikaa lääkärille vaikka uuden löydöksen jälkeen tiedontarve oli valtava.  Ei auttanut, kuin varata aika yksityiselle onkologille, koska tuntui todella ahdistavalta odottaa uuden löydöksen kanssa tietoa jatkohoidoista kaksi viikkoa tai ylikin - hoitaja sanoi yrittävänsä saada aikaa lääkärille seuraaviin hoitoihin, mutta hän ei voi luvata, ei liioin soittoaikaa.

Niinpä kävimme Isännyyden kanssa Helsingissä ja nyt oli todella onneksi, sillä muutokset ovat niin pieniä, että lri arveli niiden olleen siellä jo ennenkin, mutta tulleen juuri ja juuri näkyviksi tässä sytohoitojen tauon aikana, kun tehtiin se maksaleikkaus.  Hän antoi oikein positiivisen kuvan jatkosta - että ei tarvitse olla hirveän huolissaan ja uskoi että nämä kyllä hoituvat tässä entisillä hoidoilla.   Tieto oli tällä kertaa helpottava, mutta vaikka olisi ollut päinvastainenkin, olisin halunnut sen mahdollisimman pian, että voin alkaa joko taistelemaan tai sopeutumaan, epävarmuus ja pelko on todella kuluttavaa.

Mutta tällä kertaa siis huonot uutiset olivat hyviä uutisia - tai ainakin ne eivät olleet kovin huonoja uutisia.  Taistelumieliala on taas korkealla, kyllä minä tämän vielä selätän!  Syön terveellisesti, liikun kohtuullisesti ja lepään, kun väsyttää - liikunta varsinkin tuntuu pitävän yllä hyvää mielialaa.

Oikein ihanaa viikonloppua kaikille ja sorry hätäinen postaukseni ahdistuksessani, tämä on niitä somen huonoja puolia.  Ehkä voisi pitää lähipiirissä tällaiset ennen kuin purskauttaa pihalle...

Viime kesän aleliljat antavat parastaan, kesäkukkakylvöksistä siniset neidonkielet kukkivat, ihan lemppareitani ja viherhuoneessa on uusi parvekekalustesetti - olen heikkona tuommoiseen krouviin rautaan ruosteisen lisäksi...

Syöpäpäiväkirja osa 8 - matka, jota en tilannut

Matka jatkuu.  Valitettavasti tauti on levinnyt keuhkoon, vain toiseen, mutta kaikki on taas auki ja tuntuu, että aletaan alusta.  Koitan tässä kokoilla voimia uuteen taistoon - en edes tiedä vielä millaiseen.  Leikata kai voidaan ja ehkä sädehoitoja antaa ja kai ne sytostaatitkin auttavat...

Tähtipelargoni ilahduttaa ja tsinnialla on hauska kruunu...

 

 

Heinäkuisena aamuna

Voi että oli ihana pitkästä aikaa herätä aurinkoiseen aamuun, niin pitkään oli pilvistä jatkuvasti vaikkei onneksi sentään viimekesäiset tulvat ole toistuneet.  Aamukahvi terassilla ilman vällyjä on tämän kesän osalta ihan ylellisyyttä - ja vielä kera mansikoiden:)   Piti lähteä aamulenkille, mutta en sitten malttanut, vaan kiertelin pihalla ihmettelemässä aamusumua ja -kastetta ja muutosta, mitä väreissä ja näkymissä tapahtuu auringon noustessa ylemmäs ja ylemmäs.  Kameran kanssa tietysti...

Kyläkurjenpolvi on ihan villiintynyt, samoin palavarakkaus.  Hienoja kasveja, mutta ehkä saisi olla jotain muutakin!  Unikot ja liljat aloittelevat kukintaa, digitalis jatkaa - varret vähän maata myöten, mutta latvus onneksi koittaa kurkottaa ylöspäin, kärhöt vielä antavat odottaa itseään, mutta nupuista päätellen pääsee kukinnasta nauttimaan pikapuoliin.

Ruusut kukkivat ja levittävät makeaa tuoksuaan, olen niitä nyt istuttanut oikein tarkoituksella terassin ympärille enempi, tuoksunkin takia.  Kukkivat sentään vähän eriaikaisesti, voisi käydä muuten liiankin tuoksulliseksi ympäristö. 

Kurtturuusun kukkasista ajattelin keitellä ruusuvettä, kun semmoista olen nähnyt teeveekokkien käyttävän keitoksissaan, oletko sinä kokeillut?