Valo

Valokuvatorstain haaste tänään on runo:

Vilu
meren valo
helmikuun valo
kesäyön lämmin valo
syksyn häikäisy
talven viima:
     katse.

Helmikuun valo: kirkas, pitkät varjot, häikäisevät timantit puhtaalla hangella.

Kesäyön valo:laskevan auringon viimeisten säteitten kulta yöttömässä yössä.

Muutto

Kurjilla alkaa olla suunta selvillä - tästä yli mennään aika tarkasti etelää kohti, kovaa ja korkealla.   Toitotus kertoo kulkijoista, jotka joskus lentävät niin korkealla, että silmä ei niitä löydä millään.  Tämä iso parvi otti meidän yllä korkeutta.  Samoilla säädöillä otetut kuvat, joista ensimmäisessä vielä erottaa mistä linnuista on kyse, viimeisessä lentokorkeus ja ilmeisesti sopiva tuulensuunta löytyi - auraan ja nokka kohti etelää.

Kuvapeitto

VALOKUVATORSTAIN HAASTE:kuvapeitto lauantaiaamulta, kaikki ottavat kuvan samaan aikaan.  Kirjaimellisesti peitto on minun aamuni vastaus, nukuin pommiin:)

No hui, miksi kaikki muuttuu?  Bloggerikin on ihan erilainen täältä muokkailupuolelta, mutta toivottavasti viime aikainen hidastelu jääkin nyt historiaan.

Tämmöistä tänään

Next spring in my mind

Myrskyn jälkeen on poutasää

Valokuvatorstain haaste

Maanantaina sataa aina

Hohhoijaa, eipäs onnistunut lisätä yhtä kuvaa enempää kuin html-tilassa, mutta onneksi lopulta hoksasin sen.  Uusi viikko, vanhat kujeet - tai jotain sinne päin:)  Paitsi että on vähän uuttakin tiedossa, otin nimittäin kuntosalikortin ja tänään oisi tarkoitus mennä kuntosalille ensi kerran n. 30 vuoteen8]  Vien äiden tuolijumppaan ja ajankulukseni menen sinne salille itse, kun on samassa talossa.

Forecan sääkartta on ihan sinisenä sateesta koko viikon, joten sisäviikko ehkä viimein tiedossa.  Talo kyllä kaipaa huolehtivaa kättä, alkaa näyttää niin räjähtäneeltä - toisin kuin piha, sehän taas alkaa olla tiptopkunnossa;) 

Oikein mukavaa ja antoisaa viikkoa itsekullekin sinulle!

Ihanalta näyttää

Nimittäin sunnuntaiaamun sää. Maailma tulee kotiin tai ainakin mieleen näin syyskuun 11. päivä,  mutta nautin tästä päivästä kaikesta huolimatta - ainakin mikäli sää jatkuu ennustetusti näin mainoissa merkeissä:) Oikein mukavaa ja rentouttavaa sunnuntaita myös sinulle!

Täysikuu

on huomenna...

Kullankeltaista harmaisiin päiviin

 

 

 

Iloja

Tähän vuoden aikaan liittyä joitakin hyviäkin puolia - nyt hennoo leikata kukkia maljakkoon oikein kunnon kimppuja, kun eivät ne kumminkaan enää ennätä tehdä siementä ja saattavatpa jo paleltuakin vaikka ensi yönä... Ja se toinen on kynttilät, muuta en kyllä oikein keksi:)

Uskomatonta

"Se on totta, vaikka se tuntuukin uskomattomalta."

Vastaus valokuvatorstain 214. haasteeseen... Nummero 31 on esikoiseni ikä, kirja on Ursula Pohjolan-Pirhosen 'Lumikuninkaan sydän ja muita romaaneja' - ostettu kesällä Parkanon kirjaston poistomyynnistä eurolla  ja kuvan yllä oleva lause siitä kirjasta:)  Uskomattomalta tuntuu, että tämä ihanainen jalokärhö kukkii puutarhassani jo kolmatta kesää!