Puutarhavieras

Ei tämä elämä pelkkää sairastelua ole ollut.  Vaikka hoidot ovat vieneet voimia ja puutarha on vähän päässyt rämettymään väsyviikkojen takia olen kyllä hulluna kukkahömppänä ostellut ja istutellut uusia ihanuuksia niinä päivinä kun vaan suinkin tehdä jaksaa.

Nettiä paljon moititaan, mutta itse olen saanut ihan oikeita ystäviä tätä kautta nimenomaan puutarhaharrastuksen parista.  Luonani on käynyt muutama ja itse olen käynyt taimenvaihdoissa ja avoimissa puutarhoissa nettituttujen luona.  Yhden nettitutun kanssa tavattiin sairaalassa taimivaihdon merkeissä, yksi ihana on sairaalassa töissä ja käy minua moikkaamassa, kun olen hoidossa ja onpa yksi nettituttu ollut itsekin hoidoissa samaan aikaan.

Viime kesänä meillä kävi Ruusunmekko-blogin kirjoittaja.  Häneen olen tutustunut facebook-puutarharyhmässä ja ihan oli kuin olisi vanhan tuttavan tavannut, kun oikeasti tämän sydämellisen ihmisen puolisoineen tapasin.

Hän oli löytänyt kauniita kuvakulmia meidän pihasta ja kirjoitti käynnistään omaan blogiinsa.  Kannattaa lukea muutkin postaukset hänen kesäkierroksestaan ja omasta puutarhastaan, joka on aiwan ihana!

Kuvassa on viime kevään tulppaaniloistoa, ensi keväänä taitaa olla vaatimattomampaa, sillä uusia ei juuri tullut istuteltua.  Siinä oli kaikkea tärkeämpää, ihan oikeasti, niin kuin ensimmäisen lapsenlapsen ristiäiset syyskuulla Sardiniassa.  Ja kun sinne asti mennään viivytään tietysti vähän pitempään...

Syöpäpäiväkirja, osa 12 - matka, jota en tilannut

Uusi vuosi, uusi alku!  Toinenkin keuhko on nyt leikattu ja olen hyvää vauhtia toipumassa.  Aika näyttää kuinka innokas sitkeä tauti on, mutta tällä hetkellä ei ainakaan ole mitään näkyvää missään.  Olen iloinen ja toiveikas, jospa tämä nyt olisi tässä. Se pikkupeikko takaraivossa toki vielä muistuttelee, että kaikki eivät selviä, mutta ajattelen kuitenkin, että jos joku selviää voin myös minä selvitä.  Viiden vuoden eloonjäämisennusteeni oli ennen leikkauksia käytännössä nolla, nyt se pompsahti 70%:iin.  Tiedossa on kuitenkin edelleen kuvauksia ja tutkimuksia ja seurantaa ja niihin liittyvää pelkoa ja jännitystä - jos kaikki näyttää hyvältä täysi luottamus paranemiseen palannee pikkuhiljaa.

Onhan minulla viime vuonna tapahtunut sekin ihana asia, että minusta tuli mummu, Esikoinen sai tyttären, maailman kauneimman vauvan toukokuussa.  Ja juuri Esikoinen asuu tuolla Lontoossa, joten minullahan olikin siellä mitä parhain parantava ilmapiiri leikkausten jälkeen, oli niin ihanaa nauttia lapsenlapsen seurasta, ammanakin olin useampaan otteeseen.

Nuoret asuvat lähellä Greenwichiä, joten Greenwichin puistossa kävelin paljon kuntoutuakseni leikkauksista.  Joulukuu ja tammikuun alku olivat sielläkin tavallista lämpöisempiä, joten kevätkukat jo kukkivat ja puiston vanhat puunkäkkyrät ovat kauniita...