Syöpäpäiväkirja osa 14

Hengissä edelleen armakset, hellou!  On pitänyt kirjuuttaa ja aina jäänyt, mutta joku oli käynyt kyselemässä kuulumisia niin sain ajaksi ilmoittautua.

Syöpä täytti viisi vuotta juuri että sikälis asiat on hyvällä mallilla, kun ennuste oli kolmeisen vuotta.  Edellinen postaus oli toiveikas leikkausten jälkeen, siitä on aikaa jo puolitoista vuotta.  Syksyyn asti sitä onnea riitti, olikin ihanaa olla virkeänä, kun ei ollut sytoja, mutta kyllä sieltä sitten taas putkahti metastaasi keuhkosta esiin.  Se oli vanhan arven vieressä, joten oliko uutta vai jäänyt vanhasta ei tiedetä, mutta se leikattiin tammikuussa.  Sen jälkitarkastuskuvassa olikin sitten metastaasi alavatsalla.  Sitä sädetettiin keväällä, mutta elokuun kuvassa se oli edelleen ja lisäksi oli maksassa kaksi uutta.

Kyllä siinä taas uhkasi mennä sisu kaulaan.  Onkologi tarjosi sytoja, mutta minä kinusin, että jos vielä leikattaisiin.  Noh, hän laittoi lähetteen maksakirurgille - siinä luki:koska potilas haluaa. Leikkaus tuli ja olen nyt toipilaana siitä.  Maanantaina on onkologi ja koska leikkauksesta toipuminen sujui edelleen tosi hyvin toivoisin, että se alamahan öttiäinenkin leikattaisiin vielä...

Muuten elämä on mallillaan.  Lapsilla on kaikki hyvin ja toinen lapsenlapsi syntyi viime tammikuussa, toinen pikkuinen tyttö.  Puutarha rehottaa ja viime vuonna kävi toimittajakin ja Maalla-lehdessä oli ihan kiva juttu meidän pihasta keväällä.

Reissattukin on - Lontoossa lapsia katsomassa, Espanjassa, Lontoossa, Sardiniassa, Lontoossa...😀  Ja pojan perhe oli viime kesänä toista kuukautta meillä, poikakin piti vanhempainlomaa.  Eli täyttä elämää ja edelleen suunnittelen eloa eteenpäin - kun saa tietää aikatauluja hoidoille haluaisin pyörähtää jossain välissä Lontooseen pieniä tyttöjä katsomaan, kun jouluna vasta tulevat tänne käymään.

Kesämuistoja Sardiniasta pienimmäisen ristiäisreissulta, siellä saatiin pari viikkoa aurinkoa, kotomaassahan sitä oli aika niukasti.

Syöpäpäiväkirja, osa 13 - matka, jota en tilannut

Alkuvuosi on kulunut jännityksessä.  Röntgenlääkärin mukaan metastaasini olivat entisellään ensimmäisessä leikkauksen jälkeisessä tt-kuvassa!  Kyllä siinä sydän vähän ylimääräistä hyppeli - mitä ne sitten leikkasi siellä Lontoossa, voiko kasvain kasvaa kuukaudessa takaisin, onko minua huijattu?

Otettiin sitten tarkempi pet-kuva ja sen tuloksen sain tänään kuulla.  Se oli puhdas, syövästä siis.  Entisten kasvainten paikalla keuhkoissa on arvet eikä mitään tautia näy missään, ei keuhkoissa eikä muualla! Olen terve!

Nyt en mieti tulevia vaikka olekin realisti syövän suhteen.  Nautin siitä, että olen taas terve, jalat tuskin ottaa maahan😀  Kiva saada lahja pääsiäisenäkin eikä vain jouluna😇

Hauskaa pääsiäistä kaikille teillekin ihanat blogiystäväni! Ei nyt oikein kuva-arkisto suostunut latautumaan tässä läppärillä niin jäi narsissikuvat laittamatta...

Puutarhavieras

Ei tämä elämä pelkkää sairastelua ole ollut.  Vaikka hoidot ovat vieneet voimia ja puutarha on vähän päässyt rämettymään väsyviikkojen takia olen kyllä hulluna kukkahömppänä ostellut ja istutellut uusia ihanuuksia niinä päivinä kun vaan suinkin tehdä jaksaa.

Nettiä paljon moititaan, mutta itse olen saanut ihan oikeita ystäviä tätä kautta nimenomaan puutarhaharrastuksen parista.  Luonani on käynyt muutama ja itse olen käynyt taimenvaihdoissa ja avoimissa puutarhoissa nettituttujen luona.  Yhden nettitutun kanssa tavattiin sairaalassa taimivaihdon merkeissä, yksi ihana on sairaalassa töissä ja käy minua moikkaamassa, kun olen hoidossa ja onpa yksi nettituttu ollut itsekin hoidoissa samaan aikaan.

Viime kesänä meillä kävi Ruusunmekko-blogin kirjoittaja.  Häneen olen tutustunut facebook-puutarharyhmässä ja ihan oli kuin olisi vanhan tuttavan tavannut, kun oikeasti tämän sydämellisen ihmisen puolisoineen tapasin.

Hän oli löytänyt kauniita kuvakulmia meidän pihasta ja kirjoitti käynnistään omaan blogiinsa.  Kannattaa lukea muutkin postaukset hänen kesäkierroksestaan ja omasta puutarhastaan, joka on aiwan ihana!

Kuvassa on viime kevään tulppaaniloistoa, ensi keväänä taitaa olla vaatimattomampaa, sillä uusia ei juuri tullut istuteltua.  Siinä oli kaikkea tärkeämpää, ihan oikeasti, niin kuin ensimmäisen lapsenlapsen ristiäiset syyskuulla Sardiniassa.  Ja kun sinne asti mennään viivytään tietysti vähän pitempään...

Syöpäpäiväkirja, osa 12 - matka, jota en tilannut

Uusi vuosi, uusi alku!  Toinenkin keuhko on nyt leikattu ja olen hyvää vauhtia toipumassa.  Aika näyttää kuinka innokas sitkeä tauti on, mutta tällä hetkellä ei ainakaan ole mitään näkyvää missään.  Olen iloinen ja toiveikas, jospa tämä nyt olisi tässä. Se pikkupeikko takaraivossa toki vielä muistuttelee, että kaikki eivät selviä, mutta ajattelen kuitenkin, että jos joku selviää voin myös minä selvitä.  Viiden vuoden eloonjäämisennusteeni oli ennen leikkauksia käytännössä nolla, nyt se pompsahti 70%:iin.  Tiedossa on kuitenkin edelleen kuvauksia ja tutkimuksia ja seurantaa ja niihin liittyvää pelkoa ja jännitystä - jos kaikki näyttää hyvältä täysi luottamus paranemiseen palannee pikkuhiljaa.

Onhan minulla viime vuonna tapahtunut sekin ihana asia, että minusta tuli mummu, Esikoinen sai tyttären, maailman kauneimman vauvan toukokuussa.  Ja juuri Esikoinen asuu tuolla Lontoossa, joten minullahan olikin siellä mitä parhain parantava ilmapiiri leikkausten jälkeen, oli niin ihanaa nauttia lapsenlapsen seurasta, ammanakin olin useampaan otteeseen.

Nuoret asuvat lähellä Greenwichiä, joten Greenwichin puistossa kävelin paljon kuntoutuakseni leikkauksista.  Joulukuu ja tammikuun alku olivat sielläkin tavallista lämpöisempiä, joten kevätkukat jo kukkivat ja puiston vanhat puunkäkkyrät ovat kauniita...