Kullankeltaista harmaisiin päiviin

 

 

 

Iloja

Tähän vuoden aikaan liittyä joitakin hyviäkin puolia - nyt hennoo leikata kukkia maljakkoon oikein kunnon kimppuja, kun eivät ne kumminkaan enää ennätä tehdä siementä ja saattavatpa jo paleltuakin vaikka ensi yönä... Ja se toinen on kynttilät, muuta en kyllä oikein keksi:)

Uskomatonta

"Se on totta, vaikka se tuntuukin uskomattomalta."

Vastaus valokuvatorstain 214. haasteeseen... Nummero 31 on esikoiseni ikä, kirja on Ursula Pohjolan-Pirhosen 'Lumikuninkaan sydän ja muita romaaneja' - ostettu kesällä Parkanon kirjaston poistomyynnistä eurolla  ja kuvan yllä oleva lause siitä kirjasta:)  Uskomattomalta tuntuu, että tämä ihanainen jalokärhö kukkii puutarhassani jo kolmatta kesää!

Teemaviikonloppu takana

Ja siellä kaikilla oli niin mukavaa, onneksi sain olla mukana:)  Niin tai siis olin mukana järjestäjän ominaisuudessa - oli niin mukava taas tavata ystäviä hauskoissa merkeissä ja ensi kesänä jatkuu tämä perinne, johon olen hypännyt mukaan parikymmentä vuotta sitten.  Toista kertaa tämän talon aikaan (12 v.) saimme olla ulkosalla, yleensä on ollut liian kylmää tai märkää siihen.

Tämä päivä

Tämä päivä avautui aurinkoisena - vähän myöhässä, sillä yllätin itseni nukkumalla tosi pitkään ja siis pommiin aamulenkiltä8] Meitähän on kahden-kolmen naisen porukka, jotka sauvakävelemme säännöllisesti aamuisin - siis jos emme nuku pommiin;) Toivottavasti eivät kauan minua odotelleet...

Jokainen kesäinen päivä tässä vaiheessa vuotta on niin iloinen yllättäjä, jotenkin mieli jo valmistautuu siihenjonkanimeäenvielämainitse. Maa on ihanan muokattavan kosteaa, juuri otollinen uusille istutuksille, joita olenkin viime päivät pikkuhiljaa väsäillyt. Tavoitteena olisi, että kevääksi olisi uutta istutusaluetta valmiina, mutta tähän saakka ovat kyllä täyttyneet ruukuissa kasvaneista ja siirretyistä... Mitään kiirettä ei onneksi ole, ainahan voi jatkaa seuraavana kesänä:)

Pihassa käy vieraita, ei mitään harvinaisia, mutta kaikki ovat ihan yhtä tervetulleita - ensin vakituinen asukas, joka asuu tämän saman katon alla kuin minäkin...

Marjapuskia on tullut laitettua sen verran monta, että rastaitten kanssa ei tule kiistaa.  Tässä pistelevät toivottavasti poskeensa etanoita...

Eilen lintualtaalle ilmestyi punarinta, tuo pieni kaunis loppukesän vieras, joka uskaltautuu ihan lähellekin puutarhuria nyppimään jotain maasta ja pensaista.  Ja huomasin, ettei vielä ollutkaan aika jättää lintuallasta oman onnensa nojaan vaan kävin pesemässä ja täyttämässä sen:)

Oikein mukavaa viikon jatkoa sinulle, toivottavasti säät ovat juuri sellaiset kuin toivot:)