Lempiasioita

Pirjo Mökkipuutarhasta haastoikin mukavan haasteen - lempiasioita on aina välillä hyvä miettiä ja välillä oikein tosi hyvä niin kuin nyt!  Kerro siis kuvin kymmenen lempiasiaasi - öööö, vaikka kuvan sanotaan kertovan enemmän kuin tuhat sanaa niin luulen, että ainakin jokin kohta kaipaa myös sanallisia selityksiä, ihan ensimmäinen heti:)

1.  Perhe ykkösenä ja koti sen keralla

Ja koska välttelen perhekuvien laittoa tänne esille, laitan kuvan kodista...

2.  Puutarha

3.  Käsityöt ja tuunailu

4.  Matkustelu talviaikaan

5.  Luonto

6.  Lemmikit

7.  Valokuvaus

8.  Ulkoilu

9.   Kesä

10. Netti  ja lukeminen

Sinä, joka kävit lukemassa ota haaste vastaan, jos tuntuu siltä, että nyt tekisi hyvää miettiä lempijuttujasi.  Laita kommentti niin minä ja muut lukijat saamme linkin tulla kurkkaamaan mistä sinä ammennat voimasi:)  Ja voi hyvät hyssykät - tammikuu on jo ihan lopussa vaikka juuri tuntui ettei se lopu ikinä!

Syöpäpäiväkirja 3 - matka, jota en tilannut

Odottavan aika on pitkä.   Siinä ennätti odotellessa miettiä asioita, lukea sairaudesta, keskustella toisten kanssa, surra ja laskea leikkiä.  Alkuun koko asiasta puhuminen itketti, mutta kohta sen pystyi jo sanomaan ilman tunnekuohua.  Miestä selvästi ahdisti totta kai - meidänhän oli tarkoitus viettää yhdessä vanhuutemme ja nyt juuri lapsetkin alkavat loputkin olla jo toinen jalka ovesta maailmalle menossa.  Nytkö kuitenkin yhteinen tiemme katkeaa?  Hänen tiedontarpeensa oli selvästi suurempi ja kun sitten soittelin sairaalaan ja sain tietää, että vasta parin viikon päästä, aivan joulun alla on sinne varattu aika hän ehdotti, että jospa käydään Helsingissä Docrateksessa, yksityisessä syöpäsairaalassa.  Saamme ainakin keskustella lääkärin kanssa, kuulla ennusteesta ja hoidoista syöpälääkärin näkökulmasta.  Niin siinä sitten varailtiin aikaa ja ostettiin junalippuja ja tehtiinkin Helsingin reissu, lopulta sitten toinenkin.

Sehän olikin mukavaa, pääsi irrottautumaan kotiympyröistä ja aatoksista, katseltiin kaupunkia ja tehtiin lahjaostoksia.  Käytiin syömässä hyvin ja oltiin kuin ei oltaiskaan.  Senaatintorilla kierreltiin Tuomaan markkinoilla ja käytiin tarkistamassa vieläkö selvitään Porhanian pyöröovista - minähän niitä olen testaillut ennen muuten vaan, mutta mies opiskelujenkin puitteissa. 

Me selvittiin niistä kyllä kunnialla, mutta pihalta löytyi nuori mies, jolla lienee jotain vaikeuksia ollut, kun oli sinne jäänyt ulkosalle reppuineen - vai onko kyseessä se ikuinen opiskelija?

Docrateksessa oli rauhoittava tunnelma, kaikilla riitti aikaa ja hymy ja lääkärinvastaanotolle oli varattu aikaa tunti.  Siinä ennätettiin käydä läpi kaikki hoitomahdollisuudet ja yleistä tietoa syövistä ja juuri tästä syövästä eikä kuolemaennusteita annettu.  Sellaisia prosenttilukuja kyllä, jotka laittoivat miettimään, mutta jotka olen nyt myöhemmin selitellyt parhain päin ja itse asiassa oma lääkäri sanoi, että luvut ovat pari vuotta vanhoja ja hoidot kehittyvät koko ajan.  Paksunsuolen syövästä, joka ei ole levinnyt selviää hengissä 90% sairastuneista, levinneisyys laskee prosentteja dramaattisesti, vain 30-50% on hengissä viiden vuoden päästä.  Asiaa sulateltuani mietin, että olen vielä melko nuori ja olen muuten ihan terve ja hyväkuntoinenkin...

Ja hoitelen puutarhaa, jonka sanotaan hoitavan mielenterveyttä:)  Joulunseutuunhan minulla oli niitä pikkuterapeutteja kokonaista viisi kappaletta...

Taivaallista

Taivaallista ilotulitusta saimme tänä aamuna ihastella aamulenkillä.  Auringon ensi valo värjäsi kevyesti pilvetöntä taivasta, mutta sitten siihen ilmestyi nopeassa tahdissa pilviä.  Nousevan auringon säteet  värittivät pilvikerroksen punaiseksi ja tosi hieno valo loisti jo ennen kuin aurinko nousikaan taivaanrannan takaa... Kyllä sitä tuntee olevansa etuoikeutettu, kun saa tässä maisemassa asustella ja näitä luonnonilmiöitä ihastella ihan oikeasti - toivottavasti kaikilla on siihen tilaisuuksia:)

Syöpäpäiväkirja, osa 2 - matka, jota en tilannut

Pääsin siis leikkaukseen viikko siitä, kun sain tiedon sairastavani syöpää eli todella nopeasti ja aika meni ajatukseen sopeutumiseen.  Itkettiin, naurettiin, ihmeteltiin, puhuttiin lasten kanssa, pelättiin, kerättiin luottamusta, etsittiin tietoa asiasta.  Iso juttu oli se, että Esikoinen oli lähdössä nuorikkonsa kanssa häämatkalle Karibianristeilylle.  Ajattelin ensin olla kertomatta hänelle asiasta ennen matkaa, vaikka hän oli kyllä vakuuttanut, että hänelle pitää tutkimustuloksista aina raportoida.  Mutta että lähteä matkalle tuo tieto mukanaan!

Kuitenkin, koska leikkaus sattuikin sitten häämatkan ajalle asia oli pakko kertoa.  Joku sisaruksista olisi saattanut sen vahingossa paljastaa tai koska leikkauksessa on aina riskinsä tuntui, että on hänen asiasta tiedettävä.  Asia siis kerrottiin ja kyllä hän sitä mieltä oli, että niin pitikin - hän ei halua elää siellä kaukana epävarmuudessa ajatellen, että mitä minulle nyt ei kerrota.  Niinhän itsekin haluan tietää missä mennään etten sitten kotona mieti, että kerrottiinko kaikki...

Torstaina 15.11. oli leikkaus: se meni hyvin, mitään ennentietämätöntä ei löytynyt ja haavakin parani sujuvasti.  40 senttiä paksusta suolesta pienempänä kotiuduin tiistaina leikkauksen jälkeen.   Tuntui hyvältä, että sairauden lähtökohta oli poissa, vaikka en voinutkaan vielä huokaista, kuten Nunnuliina Kutsumaton vieras -blogissaan:paha on poissa.  Toiveikkaana kyselin lääkäriltä, että voinko nyt huokaista helpotuksesta, että eihän ne etäpesäkkeet leviä niin helposti kuin alkuperäinen, mutta siten ei voi kuulemma lohduttautua.  No, isoin osa siitä kuitenkin on poissa, koska etäpesäkkeet ovat vielä pieniä.

Sitten alkoi odotus - haavan pitää parantua kunnolla ennen kuin voidaan aloittaa sytostaattihoidot, kuusi viikkoa.  Kutsua syöpäpoliklinikalle siinä sitten odoteltiin ja mitään ei kuulunut.  Ajattelin, että informaatiovastaanotto olisi voitu pitää jo haavan paranemisen aikana, että hoidot sitten alkaisivat heti.   Mitään ei kuitenkaan kuulunut ja ajatukset risteilivät toivosta epätoivoon...

Pelargoni talvella, pieni lehti pitkässä varressa koittaa ojennella aurinkoa kohti

Haastetta pukkaa - katse kohti kesää

Pionihulluutta ja puutarhaunelmia blogista tuli hauska haaste, joka vie aatokset kesään ja kukkasiin, jessss!

1.Kaikkien aikojen paras puutarhaohjelma?

Brittipuutarhat ovat hienoja ja kyllä sitä Alan Titchmarshia vaan oli niin mukava seurata, tekisi vain uusia puutarhoja ja uusia ohjelmia, että näkisi taas.  Toisaalta olen ilolla seurannut niin monia muitakin, norjalaista Iloa puutarhasta ja tanskalaista Claus Dahlbytä, jonka ohjelman nimeä en muista.  Kotimaisista paras oli kaupaton Puutarhaunelmat, kunpa saataisiin sille jatkoja.

2.Luottotaimistosi?

 Ööö, oikeastaan ostan sieltä mistä löydän haluamani kasvin, oli taimisto mikä tahansa.  Täältä kaiken keskeltä kun on vähän pitkä matka joka paikkaan, joten ostelen milloin mistäkin kulkiessani tai tilailen postin kautta.  Pinsiön taimistolla tulee käytyä, kun se on mukavasti kolmostien varrella, sieltä niitä puuvartisia saisi:)  Sieltä ostin kerratun punaisen tulikellukan, joka olikin ehkä jotain muuta, mutta ihan nätti.  Näitä sattuu, joten usein tulee ostettua parhaillaan kukkiva kasvi, tietää varmasti mitä saa.

3.Oletko innostuneempi puuvartisista vai perennoista?

Selvästi kyllä kukat ovat voitolla vaikka oikeastaan pitäisi innostua puuvartisista tässä isolla peltotontilla. - niistä kun saa suojaa ja taustaa kukkasille:)  Ja niiden kasvuahan sitä saapi odotella.  Jonkin verran puita istutettiin heti tullessa piha-alueen reunoille, mutta sitten se reunakin siirtyi innostuksen myötä ja toisaalta järvimaisemaa ei henno peittää...

4.Kuulutko johonkin puutarhaseuraan tms?

En kuulu seuroihin, mutta roikun Puutarhanetissä, Klorofyllissä ja naamakirjassa monessa puutarharyhmässä.  Samasta assiasta innostuneitten kanssa tuntee kuuluvansa joukkoon ja saa tukea ja ymmärrystä hulluudelleen  - vaikka kyllä minun elävän elämän ystävätkin sen tuntuvat ymmärtävän.  Kullakin on omat harrastuksensa ja hullutuksensa, minulla tämä:) Taimenvaihtoja ja puutarhavierailuja harrastetaan keskustelupalstalaisten kesken - tässä oma kuvani puutarhasta, johon kävin viime kesänä tutustumassa, emäntään olen tutustunut netissä:)

5.Kuka on puutarhaguru, jonka kätten jäljet/filosofia on tehnyt sinuun vaikutuksen?

Tasha Tudor, ehdottomasti.  Luonnonmukaisen puutarhanhoidon grand old lady. Täällä voit tehdä pienen kierroksen hänen luomassaan paratiisissa.

6.Mikä on parasta talvisessa puutarhassasi?

 Ehdottomana kesäihmisenä en haluaisi tykätä talvesta ollenkaan missään milloinkaan, mutta pakkohan se on - kyllä talvi niin kaunista maalailee:)  Olisiko talventörröttäjät parasta?  Jätän kaikki syksyllä katkomatta, talvi katkoo osan ja loput silppuan keväällä ja lumi ja pakkanen koristavat siinä välillä pystyssä pysyjiä...

7.Onnistutko kylvöissä ja taimien esikasvatuksessa?

Kyllä ja ei.  Harrastan kyllä innokkaasti kylvämistä ja kyllä niistä iso osa onnistuukin.  Kesäkukkia olen enempi harrastanut, mutta joidenkin perennojen kanssakin olen onnistunut - tosin kateellisena ihastelen todellisten kasvattajien taitoja...  Lehtoängelmähän on etelämpänä luonnonkasvi meilläkin, mutta tällä seudulla ei, sen siemenkasvatus onnistui, akileijat on helppoja ja ritarinkannuksia olen lisännyt omista siemenistä.  Esikasvatan tuoksuherneet ja samettikukat, lobeliat ja päivänhatut ja mitä milloinkin keksin ja innostun ostamaan.  Kuvaksi laitan näitä unikoita, nehän maailman helppoja siemenkasatettavia - osan kylvän jo syksyllä ja keväällä lisää niin kukintaa riittää juhannuksesta pitkälle syksyyn ja siis suoraan penkkiin, ei mitään esikasvatuksia tuvan puolella...

8.Löytyykö puutarhastasi hedelmäpuu tai useampi?

Kyllä niitä on useampi kertynyt.  Omena, luumu ja kirsikka - päärynä ei selvinnyt jäniksen hampaissa, sitä pitää vielä koittaa uudelleen paremmalla onnella.  Luumupuun kukintaa viime keväältä - hilloamaan ei olla päästy, mutta kyllä niistä aina vähän syötävää saa...

9.Entäpä jonkinlainen vesiaihe tai oletko aikeissa tehdä/hankkia sellaisen?

Minullahan on tuo iso vesiaihe, järvi, tässä maisemassa, joten pihaan en oikeastaan muuta kaipaa.  Paitsi tykkään kyllä tuosta sementtialtaasta, johon lasken kasteluvettä lämpenemään ja lapset tykkäävät siinä läträtä...

10.Oletko valmis näkemään vaivaa jonkin tietyn kasvin vuoksi (esim talvisuojaus) eli kokeiletko arempiakin kasveja vai hyväksytkö puutarhaasi vain ns. varmoja menestyjiä?

Kokeilen kyllä arempiakin, mutta suojausten suhteen olen laiska, katoa siis syntyy.  Meillähän on täällä yleensä hyvä lumipeitto, mutta se ei vaan aina tule kyllin aikaisin tai sitten se katoaa keväällä ennen aikojaan ja kukkaset joutuvat paljaaltaan pakkaseen.  Mietin tässä, että mikäs herkkis nyt olisi hengissä - jouluruusu taitaa olla herkkis, mutta siitä ei ole kuvaa, kun se vaan selvisi hengissä, ei kukkinut viime keväänä.  Tulppaanithan on vähän oikullisia ja niitä tulee yleensä istuteltua joka syksy, vaikka suuri osa katoaa kerran kukittuaan...

11.Selkeää ja modernia vai rönsyävänhallittua kaaosta?

 Selkeää kaaosta ja keräilyä, hallinnasta ei taida voida puhua ollenkaan:)  Nurmikon leikkuu on ehkä hallituinta hommaa ja istutusalueitten ja nurmikon rajausta koitan pitää kunnossa ettei nurtsi ryömisi kukkapenkkiin, mutta senkin kanssa on jossain kohtaa vähän niin ja näin.   Kun ne kaikki kauniit kasvit vaan kasvaa ja joukossa on niitä, jotka kasvavat aivan hulluina, ole siinä sitten siisti ja hallittu 8)  Mutta kuvistahan voi aina kuvitella jotain ihan muuta ja koska mielessäni on jo kevät laitan kuvan alkukesältä, silloinhan moni paikka vielä näyttää jollain lailla hallinnoidulta, kun kaikki ei vielä ole kasvanut täyteen mittaansa...

Ja armaat, en nyt jaksakaan jatkaa haastetta oikeasti eteenpäin, mutta sinä joka kiinnostuit ota se mukaasi ja toimi näin: tee uudet sinua kiinnostavat kysymykset ja haasta blogiystäväsi mukaan.  Tämä on puutarhablogeissa kiertänyt, joten puutarhateemalla mennään, mutta sinähän voit tehdä sen vaikka sisustuksesta tai mistä ikinä haluat!  Tervetuloa mukaan:)