"Se on totta, vaikka se tuntuukin uskomattomalta."
Vastaus valokuvatorstain 214. haasteeseen... Nummero 31 on esikoiseni ikä, kirja on Ursula Pohjolan-Pirhosen 'Lumikuninkaan sydän ja muita romaaneja' - ostettu kesällä Parkanon kirjaston poistomyynnistä eurolla ja kuvan yllä oleva lause siitä kirjasta:) Uskomattomalta tuntuu, että tämä ihanainen jalokärhö kukkii puutarhassani jo kolmatta kesää!
16 kommenttia:
Oj kaunis kuva ja mukava tekstinpätkä !!!!
Upean lauseen sait!
Kesä oli totta, ja nyt se on ohi, vaikka se uskomattomalta tuntuukin.
Kaunis on kärhö ja kukinta unohtumattoman ihana.
Kaunis kärhö.
Oi, mikä kaunotar!!
Olet taitava Kärhön kasvattaja! :)
Komea on kärhö(:
Mitkä uskomattomat värit! Ihana kuva.
Uskomatonta, mutta totta ! :)
Sillä on hyvä paikka ja paljon rakkautta, ei sitä muuta tarvita.
Kaunis on todella ja oikein tuuhea.
Mukavaa viikonloppua.
Nukke, tykkään noista kärhöistä tosi paljon ja joka kesä olen yllättynyt, että taasko se selvisi talven yli:)
Kutuharju, kesäkin oli ihan uskomaton:)
Irene, sitä se on:)
Sylvi, eikös olekin:)
Hannah, sanos muuta:)
Kipi, toivottavasti:)
Tapsu, eikös vaan ole:)
Leenukka-mummeli, sinistä taivasta vasten oikein edukseen on hän:)
Hirlii, niinpä:)
Tuija, niitä se saa ja kanan- ja hevonhyvää lisäksi:) Kiitos samoin sinulle!
Luonto tarjoaa ihania yllätyksiä, varsinkin jos sitä hieman auttaa.
Ihanaa viikonloppua,toivottelee romulyyli-riitta.
Kuanis kukkanen ja upeat, kirkkaat värit!
Hieno kuva!
Upea kärhö! Hienosti kurottaa kohti korkeuksia
Lähetä kommentti