Valokuvia, käsitöitä, puutarhaa, eläimiä,
perhe-elämää, hidasta elämää maaseudulla
Slow life, rural life
tiistai 30. maaliskuuta 2010
Surullista
Tämä blogimaailma on ihmeellinen. Olen löytänyt niin paljon lahjakkuutta ja kauneutta, sydämenlämpöä ja ystävällisyyttä, että olen ihmeissäni. Tänään löysin murhetta... Ihan sanatonna olen - en tuntenut häntä kuin internetin kautta eli siis en tuntenut häntä, mutta silti uutinen aiheuttaa suurempaa surua kuin kenen tahansa tuntemattoman kohtalo...
Ouh :(. Kävin lukemassa puolisonsa kirjoituksen. Ei ole pitkäkään kun luin artikkelin "virtuaalihautausmaista", hautausmaista täällä netissä mihin voi kynttilän sytyttää, joissakin saa kuvan ihan oikeasta hautakivesta ihan oikealta hautausmaalta. Samassa jutussa puututtiin näihin blogeihin ja facebooksivuihin. Ainakin facebookissa mahdollisuus jonkinlaiseen muistosivuun. Täällä lyhyt juttu.
Asun maaseudulla viiden lapsen (kolme jo maailmalla ja kaksi jalka ovenraossa;) ja puolison kanssa ja harrastelen asioita vuodenaikojen mukaan - kesällä on pääosassa puutarha ja talvella sisustaminen ja käsityöt, valokuvaus kaiken aikaa, hidasta elämää - familylife with five children and husband, gardening, handwork, home decorating, photography, rural life, slow life or downshifting on my mind.
4 kommenttia:
tässäkin virtualisessa maailmassa oppii tuntemaan ihmiset
Ouh :(. Kävin lukemassa puolisonsa kirjoituksen.
Ei ole pitkäkään kun luin artikkelin "virtuaalihautausmaista", hautausmaista täällä netissä mihin voi kynttilän sytyttää, joissakin saa kuvan ihan oikeasta hautakivesta ihan oikealta hautausmaalta. Samassa jutussa puututtiin näihin blogeihin ja facebooksivuihin. Ainakin facebookissa mahdollisuus jonkinlaiseen muistosivuun. Täällä lyhyt juttu.
Kyllä sitä tuttuutta vaan tuntee täällä vaikkei ole koskaan nähty...
Kyllä minuakin kosketti todella paljon ja sai miettimään asiaa, itkemäänkin. Ehkä se on samankaltaisuus joka koskettaa ja elämän hauraus.
Lähetä kommentti